Ero sivun ”Postmoderni filosofia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Louperibot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: it:Filosofia postmoderna
Petska (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 15:
Vaikutusvaltaisimpia varhaisia postmoderneja filosofeja olivat [[Michel Foucault]], [[Jean-François Lyotard]] ja [[Jacques Derrida]]. Foucault lähestyi postmodernia filosofiaa historiallisesta näkökulmasta, rakentaen [[strukturalismi]]lle, mutta samalla hylkäämällä strukturalismin palauttamalla historian länsimaiseen ajatteluun ja horjuttamalla samalla sen filosofisten rakenteiden vakautta. Hän myös tutki, kuinka tietoa määritellään ja muutetaan ''voimaa'' käyttämällä.
 
Yhdysvalloissa tunnetuin postmodernisti on [[Richard Rorty]], joka oli alun perin analyyttiseenanalyyttisen koulukuntaankoulukunnan filosofi. Hän uskoi, että yhdistämällä [[Donald Davidson (filosofi)|Donald Davidsonin]] käsitteellisen skeeman ja empiirisen sisällön välisen dualismin kritiikin [[Willard Van Orman Quine]]n analyyttisen ja synteettisen eron kritiikkiin oli mahdollista hylätä näkemys mielestä todellisuuden tai ulkoisen maailman peilinä. Hän katsoi, ettei totuus ollut "tuolla ulkona" vaan kielessä, ja kieli oli mitä tahansa mikä palveli meitä tietyllä hetkellä. Tästä seuraa, ettei muinaisia kieliä voinut aina kääntää nykyisille kielille. Davidsonia ei yleensä lueta postmodernistiksi, vaikkakin hän ja Rorty ovat myöntäneet, ettei heidän ajattelujensa välillä ole juurikaan eroja.<ref>[http://www.unc.edu/~knobe/rorty.html An interview with Rorty]</ref><ref>Davidson, D., 1986, "A Coherence Theory of Truth and Knowledge," Truth And Interpretation, Perspectives on the Philosophy of Donald Davidson, ed. Ernest LePore, Basil Blackwell, Oxford, afterwords.</ref>
 
Lyotardin teokset ovat käsitelleet lähinnä kertomusten roolia kulttuurissa, ja erityisesti sitä kuinka tämä rooli on muuttunut kun olemme jättäneet moderniteetin ja astuneet "jälkiteollisiin" tai postmoderneihin oloihin. Hän katsoi, että modernit filosofiat eivät oikeuttaneet totuusväittämiään [[logiikka|loogisilla]] tai [[empiirinen|empiirisillä]] perusteilla, niin kuin ne itse väittivät, vaan pikemminkin hyväksyttyjen tietoa tai maailmaa koskevien kertomusten (tai "[[metakertomus]]ten") pohjalta &mdash; sama mitä Wittgenstein kutsui "[[kielipeli|kielipeleiksi]]". Hän esitti edelleen, että postmoderneissa oloissamme nämä metakertomukset eivät enää kyenneet oikeuttamaan totuusväittämiä. Hän esitti, että modernien metakertomusten romahtaessa ihmiset kehittävät uuden "kielipelin" &mdash; sellaisen joka ei esitä absoluuttisia totuusväittämiä vaan ylistää sen sijaan jatkuvasti muuttuvien suhteiden (ihmisten kesken, ihmisten ja maailman välillä) maailmaa.