Ero sivun ”Nikoloz Baratašvili” versioiden välillä

Baratašvilin runouden tragiikan saivat aikaan hänen traumaattinen yksityiselämänsä ja ajan poliittinen tilanne hänen synnyinmaassaan. Georgialaisten aatelisten vuoden 1832 venäläisvastaisen salaliitto, jolle Baratašvili oli koulupoikana myötämielinen, epäonnistui. Salaliittoon osallistuneiden oli pakko tunnustaa Georgian itsenäinen menneisyys lopullisesti menetetyksi ja sopeutua Venäjän autokratiaan. Kaipauksen kadonnutta menneisyyttä kohtaan ja surun georgialaisen hallitsijasuvun kaatumisesta he muuttivat romanttiseksi runoudeksi. Rahanpuute esti Baratašvilia jatkamasta opintojaan venäläisissä yliopistoissa, ja varhainen fyysinen vamma tuhosi hänen toiveensa pääsystä sotapalvelukseen. Lopulta Baratašvilin oli pakko mennä töihin venäläisten virkamieskoneistoon ja palvella tavallisena konttoristina tautien riivaamassa [[Gəncə]]n kaupungissa [[Azerbaidžan]]issa. Hänen elämänsä rakkaus, prinsessa [[Ekaterine Tšavtšavadze]], torjui hänet ja meni naimisiin Davit Dadianin, [[Mingrelian ruhtinaskunta|Mingrelian prinssin]] kanssa.

 

 

==Tuotanto==