Ero sivun ”Kitarasoolo” versioiden välillä

 

Rockyhtyeessä on varsin usein nimetty erillinen soolokitaristi ([[Englannin kieli|englanniksi]] ''lead guitarist''). Kitarasoolo ei ole [[riffi]] eikä [[komppi]]osuus kappaleessa. Soolo on tavallisesti melodinen osuus, joka saattaa noudattaa laulumelodiaa tai kappaleessa esiintyvää teemaa, mutta poikkeaa yleensä kappaleen valmiiksi sävelletyistä osista vähintäänkin [[fraseeraus|fraseerauksen]] osalta.

Modernissa populaarimusiikissa soitetaan yleensä yksiäänisiä kitarasooloja plektralla. Tämän nykyään itsestään selvyytenä pidetyn tyylin pioneerina pidetään [[Lonnie Johnson]]ia,<ref name=Herzhaft>Gérard Herzhaft, Encyclopedia of the Blues, 1979</ref> joka soitti akustisella kitaralla tähän tapaan bluesia ja jazzia levytyksissään 1920-luvulta alkaen. Kitarasoolot yleistyivät länsimaisessa populaarimusiikissa [[sähkökitara]]n tultua käyttöön vuoden 1940 tienoilla. Ensimmäisenä merkittävänä sähkökitaraa käyttäneenä soolokitaristina pidetään [[Charlie Christian]] -nimistä nuorena kuollutta [[jazz]]muusikkoa. Bluesin puolella toinen sähkökitaran pioneeri, [[T-Bone Walker]], levytti ensimmäisiä sähkökitarasoolojaan samoihin aikoihin. 1940-luvun lopulla sähkökitarasta tuli hallitseva instrumentti [[blues]]musiikissa, josta kitarasoolot sittemmin periytyivät [[rock]]musiikkiin. Pisimmät kitarasoolot kuultiin edelleen jazzmusiikin piirissä, vaikka jazzissa kitara ei olekaan läheskään niin yleinen soitin kuin rockissa.

 

 

 

==Katso myös==