Ero sivun ”Renessanssifilosofia” versioiden välillä

[[Image:Da Vinci Vitruve Luc Viatour.jpg|thumb|left|160px|Leonardo da Vinci: ''Homo ad circulum''.]]

Renessanssin merkittävimpänä aatesuuntauksena pidetään [[humanismi]]a, jossa painopiste siirtyi enemmän ihmisten henkilökohtaisiin ja maallisiin asioihin, sen sijaan että ihmiselämä oltaisiin nähty pelkästään välietappina tuonpuoleiseen. [[Giovanni Pico della Mirandola|Pico della Mirandola]] kirjoitti vuonna [[1486]] teoksen ''Oratio de Hominis Dignitate'' (''Ihmisen arvokkuudesta'')<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Pico della Mirandola, Giovanni | Nimeke=Ihmisen arvokkuudesta | Selite=(Oratio de hominis dignitate, 1488.) Suomentanut ja toimittanut Tapio Martikainen | Julkaisupaikka=Jyväskylä | Julkaisija=Atena | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-796-176-6}}</ref>, jota pidetään renessanssin manifestinajulistuksena. Siinä valetaan Platoniin ja Aristoteleeseen tukeutuen uskoaluottamusta siihen, että ihmiset kykenevät käsittämään kaiken mahdollisen tiedon.

Myöhemmät humanistit pitivät ensimmäisenä humanistina ja esikuvanaan [[Francesco Petrarca|Petrarcaa]]. Hän kritisoiarvosteli skolastiikkaa sekä Aristoteleen logiikan ja sen termistönkäsitteistön käyttämistä kaikkiin asioihin. Hän arvosti enemmän [[Platon]]ia, joka oli hänestä päässyt lähemmäksi kristillistä totuutta kuin kukaan muu pakanoista, sekä [[Cicero]]a tämän latinan hienostuneisuuden vuoksi. Toinen merkittävä skolastiikan vastustaja oli [[Lorenzo Valla]]. Maltillisempaa suhtautumista edusti [[Leonardo Bruni]], joka hylkäsi skolastisen logiikan, mutta arvosti [[Aristoteles|Aristoteleen]] käytännöllistä filosofiaa. Hän käänsi sekä ''[[Nikomakhoksen etiikka|Nikomakhoksen etiikan]]'' että ''[[Politiikka (Aristoteles)|Politiikan]]''.