Ero sivun ”Valentinos” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: pl:Walentyn Egipcjanin |
|||
Rivi 25:
Valentinos tunnusti, että hän johti ajatuksena Theudakselta, mutta hänen uskomusjärjestelmänsä on selvästikin yritys sulauttaa mitä erikoisimpia helleenis- ja itämaisperäisiä spekulaatioita kristillisiin ajatuksiin. Erityisesti häneen vaikutti [[Platon]] ja [[platonilaisuus|platonilainen]] [[dualismi]]. Häneltä Valentinos sai ajatuksensa ideaalin maailman (''[[Pleroma]]'', "Täyteys") ja alemman ilmiömaailman (''Kenoma'') välillä. Valentinos lainasi ajatuksia vapaasti [[Uusi testamentti|Uuden testamentin]] kirjoista, mutta käytti erikoisia tulkintatapoja, joilla hän sai alkuperäiset kirjoittajat esittämään hänen omia [[kosmologia|kosmologisia]] ja [[panteismi|panteistisia]] näkemyksiään.
Valentinos katsoi, että kaiken alussa Korkein Olento, ''Bythos'', synnytti ikuisuuksien hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen joukon alempia olentoja [[emanaatio]]n kautta. Ensimmäinen joukko emanaatioita, [[aion]]it, muodostivat kolmekymmentä paria mies- ja naispuolisia olentoja. [[Sofia (gnostilaisuus)|Sofian]], joka oli yksi heikoimmista aioneista, heikkouden vuoksi syntyi ensin [[demiurgi]] ja sen kautta alempi, materiaalinen maailma. Alemman maailman henkisesti korkein olento [[ihminen]] tuli osalliseksi sekä psyykkiseen että materiaaliseen luontoon, ja pelastus tai vapautus koostui korkeimman, henkisen vapauttamisesta materian tai ruumiin kahleista. Tämä vapauttava tehtävä oli annettu [[Kristus|Kristukselle]] (maskuliininen) ja [[Pyhä Henki|Pyhälle Hengelle]] (feminiininen). Valentinoksen [[kristologia]] poikkesi oikeaoppisesta kristinuskosta hyvin paljon. Hänen järjestelmässään vaikuttaa olleen kolme lunastavaa olentoa, mutta Kristus [[Neitsyt Maria|Marian]] poika ei kuitenkaan ollut todellisuudessa ruumiillinen eikä kuollut ristillä. Valentinoksen järjestelmä oli hyvin kaikenkattava ja hän halusi kattaa ajattelun ja toiminnan kaikki osa-alueet.
Valentinos oli yksi ensimmäisiä kristittyjä, joka pyrki saattamaan kristinuskon ja [[uusplatonismi]]n sopusointuun. Hän omaksui platonilaisen [[dualismi]]n näkemyksiä ideaalimaailmasta (''[[pleroma]]'') ja alemmasta ilmiömaailmasta (''[[kenoma]]''). Toisen vuosisadan puolessavälissä vaikuttaneista ajattelijoista ja saarnaajista, jotka Irenaeus ja myöhempi valtavirrankristillisyys julistivat harhaoppisiksi, ainoastaan [[Markion]] oli yhtä huomiotaherättävä persoona. Valentinuksen omana aikana hänen oikeaoppisena vastustajanaan [[Justinus Marttyyri]].
| |||