Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä

141 merkkiä lisätty ,  16 vuotta sitten
tykkien sijoitukset
(tykkien sijoitukset)
234/50 Be:n kaliiperi oli 233,68 millimetriä eli 9,2 [[tuuma]]a. Putken pituus oli 11 684 millimetriä. Tykin [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikainen suurin kantama oli 25,5 kilometriä. Teoreettinen tulinopeus oli 2 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 1,5 laukausta minuutissa. Täysmiehistö oli 3 aliupseeria ja 25 miestä.
 
234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]], ja ne oli vuoteen [[1917]] mennessä sijoitettu linnakkeille. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön, neljä [[Naissaari|Naissaareen]] ja neljä [[Suurupi]]in.
 
KuusiRussarön 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön. Patteri-patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet vieneet tykkien osia. Suomi korjasi tykit ampumakuntoon [[1920-luku|1920-luvun]] alussa. Russarön tykkejä uudistettiin [[1930-luku|1930-luvulla]], mikä paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota|talvisodan]] jälkeen, koska [[Neuvostoliitto]] sai [[Hangonniemi|Hangonniemen]]. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. [[1960-luku|1960-luvulla]] loputkin tykin asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä [[1983]].
 
Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen.