Versio 18. lokakuuta 2005 kello 06.39 muokkaa Hautala (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 43 329 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 18. lokakuuta 2005 kello 16.53 muokkaa kumoa Hautala (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 43 329 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 5: 234/50 Be:t oli alun perin [[1910-luku\|1910-luvulla]] tilattu [[Chile]]n laivastolle. Kauppa kuitenkin peruuntui, ja 14 kyseistä tykkiä myytiin [[Venäjän keisarikunta\|Venäjälle]] [[Pietari Suuren merilinnoitus\|Pietari Suuren merilinnoituksen]] tarpeisiin. Tykit toimitettiin [[1915]]. Kuusi 234/50 Be:tä sijoitettiin [[Russarö]]hön. Patteri jäi [[Suomen itsenäistyminen\|Suomen itsenäistyttyä]] hyvään kuntoon, paitsi että venäläiset olivat hävittäneet vieneet tykkien osia ~~mukanaan~~. Suomi ~~osti uudet osat Bethlehem Steeliltä ja~~korjasi tykit ~~olivat ampumakunnossa~~ampumakuntoon [[1920-luku\|1920-luvun]] alussa. Russarön tykkejä uudistettiin [[1930-luku\|1930-luvulla]], mikä paransi kantamaa. Tykit evakuoitiin [[Talvisota\|talvisodan]] jälkeen, koska [[Neuvostoliitto]] sai [[Hangonniemi\|Hangonniemen]]. Kolme tykkiä palautettiin [[Jatkosota\|jatkosodan]] aikana Russaröhön, kun neuvostoliittolaiset olivat poistuneet. [[1960-luku\|1960-luvulla]] loputkin tykin asennettiin takaisin. Patteri purettiin pois käytöstä [[1983]]. Suomalaisilla oli 234/50 Be:n kanssa ongelmia jatkuvassa tulituksessa. Tykin lukko jumiutui aina viimeistään viidennen laukauksen jälkeen. Ongelma korjattiin [[1970-luku\|1970-luvulla]] vaihtamalla lampaantaljatiiviste neopreenikumitiivisteeseen. == Lähteet == * {{Kirjaviite \| Tekijä = [[Ove Enqvist]] \| Nimeke = Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918–1998 \| Julkaisija = Sotamuseo \| Vuosi = 1999 \| Tunniste = ISBN 951-25-1033-2}} {{tynkä/Sota}}

Ero sivun ”234/50 Be” versioiden välillä