Ero sivun ”Aleksandr Lebed” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Joonasl (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 6:
Kuuluisuutta hän saavutti [[Neuvostoliiton vallankaappausyritys 1991|elokuussa 1991 vallankaappausyrityksen aikana]], kun hän komensi [[Tula]]sta Moskovaan parlamenttitaloa varmistamaan lähetettyjä joukkoja. Hän esti hyökkäyksen [[Jeltsin]]in päämajaan, mutta väitti myöhemmin, että oli kaappauksen aikana puolueeton ja olisi vallannut valkoisen talon käskystä.
 
Lebed oli kesäkuusta 1992 Moldovaan sijoitetun Venäjän 14. armeijan komentaja. Lebed käytti joukkoja estämään suuren skaalan verenvuodatuksen ja etnisen puhdistuksen [[TransdnestriaTransnistria]]ssa, ja ilmoitti suorasanaisesti olevansa paikallisten venäläisten puolella, mikä teki hänestä nationalistien sankarin. Vuonna 1993 hän kieltäytyi tukemasta Jeltsiniä tai [[Venäjän perustuslaillinen kriisi 1993|Jeltsinin vastustajia]], arvosteli kollegaansa, puolustusministeri [[Pavel Gratšev]]ia armeijan tilasta ja Jeltsiniä [[Ensimmäinen Tšetšenian sota|Tšetšenian operaatiosta 1994]], jonka jälkeen Jeltsin määräsi hänet eläkkeelle asevoimista 1995.
 
Joulukuussa 1995 Lebed valittiin duumaan ja osallistui 1996 presidentinvaaliin nationalistis-populistisella kampanjalla, mutta jäi kolmanneksi Jeltsinin ja kommunistien [[Gennadi Zjuganov]]in jälkeen. Jeltsin otti Lebedin [[Venäjän federaation turvallisuusneuvosto|kansallisen turvallisuusneuvoston]] johtoon turvatakseen uudelleenvalintansa toisella kierroksella. Lebed toimi kuitenkin itsenäisesti ja hyväksyi elokuussa aselevon Tšetšenian separatistien kanssa ja solmi Hasavjurtin rauhansopimuksen [[Aslan Mashadov]]in kanssa. Tämä suututti hallituksen sisäpiirin ja Lebed järjestettiin ulos hallituksesta lokakuussa 1996.