Ero sivun ”John Ruskin” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VolkovBot (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Image:Ruskin.jpg|thumb|right|300px|John Ruskin]]
 
'''John Ruskin''' ([[8. helmikuuta]] [[1819]] – [[20. tammikuuta]] [[1900]]) oli [[englanti]]lainen [[kirjailija]], [[runoilija]], [[taidemaalari|maalari]] ja [[taidekriitikko]].
 
Ruskin oli sherrytehtailijan poika, ja hän syntyi [[Lontoo]]ssa ja suoritti opintonsa [[Oxford]]issä. Omaisuutensa ansiosta hän saattoi vierailla ympäri [[Eurooppa]]a olevissa museoissa[[museo]]issa opiskellen maalaustaidetta.
 
== Toiminta ==
Hän oli ''[[Prerafaeliitit|prerafaeliittien]]'' jäsen. Ryhmä syntyi 1800-luvun puolivälissä esteetikkojen ([[fin de siècle]]) ja kirjallisten piirien yhteiseksi järjestöksi. Ruskin kirjoitti teoksen ''The Stones of Venice'' (1853), joka oli eräänlaisen törmäys viktoriaaniseen yhteiskuntaan, ja sen tarkoituksena oli tuoda yhteen taide, luonto, moraali ja ihminen. Tämä teos teki hänestä eräänlaisen perustajan ''[[Arts and Crafts|Arts & Crafts]]'' -liikkeelle, kun [[William Morris]], jonka ohjaaja hän oli, tuli liikkeen kärkihahmoksi. Kirjoitustensa ja kuulijoidensa kautta hän herätteli henkiin kuoleman kielissä ollutta englantilaista käsityötaitoa. Hän on myös eräänlainen [[Jugend]]in edelläkävijä.
 
HänRuskin oli ''[[Prerafaeliitit|prerafaeliittien]]'' jäsen. Ryhmä syntyi 1800-luvun puolivälissä esteetikkojen ([[fin de siècle]]) ja kirjallisten piirien yhteiseksi järjestöksi. Ruskin kirjoitti teoksen ''The Stones of Venice'' (1853), joka oli eräänlaisen törmäys viktoriaaniseen yhteiskuntaan, ja sen tarkoituksena oli tuoda yhteen [[taide]], [[luonto]], [[moraali]] ja [[ihminen]]. Tämä teos teki hänestä eräänlaisen perustajan ''[[Arts and Crafts|Arts & Crafts]]'' -liikkeelle, kun [[William Morris]], jonka ohjaaja hän oli, tuli liikkeen kärkihahmoksi. Kirjoitustensa ja kuulijoidensa kautta hän herätteli henkiin kuoleman kielissä ollutta englantilaista käsityötaitoa. Hän on myös eräänlainen [[Jugend]]in edelläkävijä.
Vuodesta 1870 lähtien Ruskin vastusti ranskalaisen arkkitehdin ''Viollet-le-Ducin'' näkemyksiä, joiden mukaan arkkitehtuurin tuli olla homogeeninen kokonaisuus, historiasta ja historiallisen monumentin kokonaisuudesta välittämättä. Teoksessaan ''The Seven Lamps of Architecture'' (1849) Ruskin määrittän arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Mutta monumentin pitää saada myös kuolla luonnollinen kuolema. Näin oli muodostunut kaksi erilaista näkemystä kansallisten aarteiden säilyttämiseksi. Ruskin sai tukea William Morrisilta, joka suositteli, että kohteita ei restauroitaisi lainkaan. Morris perustikin vanhojen rakennusten suojeluun erikoistuneen järjestön.
 
Vuodesta 1870 lähtien Ruskin vastusti ranskalaisen arkkitehdin ''Viollet-le-Ducin'' näkemyksiä, joiden mukaan arkkitehtuurin tuli olla homogeeninenyhtenäinen kokonaisuus, historiasta ja historiallisen monumentin kokonaisuudesta välittämättä. Teoksessaan ''The Seven Lamps of Architecture'' (1849) Ruskin määrittänmääritteli arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Mutta monumentin pitää saada myös kuolla luonnollinen kuolema. Näin oli muodostunut kaksi erilaista näkemystä kansallisten aarteiden säilyttämiseksi. Ruskin sai tukea William Morrisilta, joka suositteli, että kohteita ei restauroitaisi lainkaan. Morris perustikin vanhojen rakennusten suojeluun erikoistuneen järjestön.
Ruskinin erinomainen taidemaku sai hänet ihailemaan yhtä lailla Italian primitiivistä taidetta kuin englantilaista taidemaalaria [[William Turner|Turneria]], joka kuului ns. pre-raphaelites –ryhmään. Hän oli myös suuri taiteen propagandisti. Hänen ajatuksena popularisoivat taidetta ja kirjoillaan, jotka hän julkaisi vaikuttaakseen voimakkaasti ''Arts and Crafts'' –liikkeeseen, joka edusti selkeästi paluuta luontoon -ajatusta, tämä puolestaan merkitsi viehkeitä, aaltomaisia muotoja ja hillittyä charmia, jotka löydetään kasvien, kukkien, hyönteisten, kalojen, lohikäärmeiden, seireenien ja lintujen muodoista ja niiden väreistä kaikessa loistossaan.
 
Ruskinin erinomainen taidemaku sai hänet ihailemaan yhtä lailla Italian primitiivistäalkukantaista taidetta kuin englantilaista taidemaalaria [[William Turner|Turneria]], joka kuului ns. pre-raphaelites –ryhmään. Hän oli myös suuri taiteen propagandisti. Hänen ajatuksena popularisoivat taidetta ja kirjoillaan, jotka hän julkaisi vaikuttaakseen voimakkaasti ''Arts and Crafts'' –liikkeeseen, joka edusti selkeästi paluuta luontoon -ajatusta, tämä puolestaan merkitsi viehkeitä, aaltomaisia muotoja ja hillittyä charmia, jotka löydetään kasvien, kukkien, hyönteisten, kalojen, lohikäärmeiden, seireenien ja lintujen muodoista ja niiden väreistä kaikessa loistossaan.
 
==Bibliografia==
 
*Modern Painters (1843)
*The Seven Lamps of Architecture (1849)
Rivi 27 ⟶ 29:
 
===Suomeksi===
 
*''Kuninkaitten aarteet'' (Of kings’ treasuries). Suom. V. Hämeen-Anttila, Karisto, Hämeenlinna, 1918 ja uusintapainos 1985
*''Luonto ja ihminen: poimintoja eri teoksista''. Suom. VIhtori Lehtonen, WSOY, Porvoo, 1911
*''Kultaviraan kuningas: tarina Stiriasta''. Suom. Lyyli Vihervaara. Karisto, Hämeenlinna 1918.
*''Keskinäinen ihmisyys''. Suom. Aug. Helin, K.E. Holm, Helsinki, 1905
 
 
[[Luokka:Englantilaiset kirjailijat|Ruskin, John]]