Ero sivun ”Autiotupa” versioiden välillä

Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hujane (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
(ei mitään eroa)

Versio 16. lokakuuta 2005 kello 18.08

Autiotupa (at) on avoin lyhytaikaiseen majoittumiseen tarkoitettu asumus. Autiotuvat sijaitsevat yleensä erämaissa, kansallispuistoissa ja retkeilyreittien varrella. Kaikille kulkijoille avoimia kämppiä ei juuri muualta maailmasta löydy kuin Suomesta. Autiotupa perinne on alkanut 1700-luvun loppupuolella jolloin kulkureittien varrelle alettiin rakentaa majoitustiloja kulkijoille. 1800-luvun alkoivat viranomaiset rakentaa näitä tupia. Myöhemmin 1900-luvulla autiotupia alettiin rakentaa matkailukäyttöön. Autiotupia ja –kotia on rakennettu myös poronhoidon ja metsästyksen tarpeisiin. Tuvat voidaankin karkeasti jakaa virallisiin ja epävirallisiin tai huollettuihin ja huoltamattomiin tupiin. Virallisia autiotupia ylläpitää pääasiassa Metsähallitus. Pääosa Suomen autiotuvista sijaitsee pohjoisessa ja itäisessä Suomessa. Autiotupien koko voi vaihdella melkoisesti. Muotkatunturin erämaassa on häthätää kahden hengen majoitukseen riittävä Lahtisen kämppä ja Urho Kekkosen kansallispuistossa 16 hengen Luirojärven kämppä jota myös Luirojärven Hilttoniksi kutsutaan.

1900-luvun puolivälissä kirjoitettiin Lapin läänin autiotupatoimikunnan toimesta aikaisemmin kirjoittamattomat kulkijan käskyt ylös. Näissä säännöissä opastetaan tulisijan käytössä, puuhuollossa ja ennen kaikkea muiden matkaajien huomioimisessa. Etusija majoitukseen on aina väsyneemmällä ja myöhemmin tuvalle tulleella kulkijalla kuin siellä jo levänneellä matkaajalla.

Kirjallisuutta

Jouni Laaksonen ja Seppo J. Partanen: Autiotuvat

Aiheesta muualla

http://www.kolumbus.fi/laaksonen.jouni/at/at.htm

Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.