Ero sivun ”Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus” versioiden välillä

Yhdistyneiden Kansakuntien ([[YK]]) ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen pohjalta alettiin valmistella oikeudellisesti sitovampaa normistoa ja tämän tuloksena YK:n yleiskokous hyväksyi joulukuussa v.[[1966]] jatkuvasti voimassa olevat kansainvälisiä ihmisoikeuksia koskevat perussopimukset, joista toinen on kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus eli ns. KP-sopimus. KP-sopimus tuli kuitenkin ratifiointien viivästymisen takia voimaan vasta v.[[1976]].

KP-sopimuksen mukaan joistakin oikeuksista voidaan poiketa virallisesti julistetun "kansakunnan olemassaoloa uhkaavan yleisen hätätilanhätätil]n aikana" edellyttäen ettei poikkeaminen merkitse rotuun[[rotu]]un, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon[[uskonto]]on tai yhteiskunnalliseen syntyperään perustuvaa syrjintää[[syrjintä]]ä. Poikkeaminen ei myöskään saa olla ristiriidassa valtion[[valtio]]n muiden kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden kanssa. Jos jokin maa haluaa poiketa oikeuksista hätätilan perusteella, tulee sen heti ilmoittaa asiasta YK:n pääsihteerille. Missään oloissa ei kuitenkaan ole sallittua poiketa seuraavista perustavanlaatuisista oikeuksista: oikeus elämään, oikeus tulla tunnustetuksi kaikkialla henkilöksi oikeudellisessa mielessä, vapaus kidutuksesta ja orjuudesta, ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus, oikeus olla tulematta vangituksi vain sillä perusteella, että ei kykene täyttämään sopimusvelvoitusta, ja oikeus olla tulematta syytetyksi rikoksesta, joka ei ollut tekohetkellä rikos.