Ero sivun ”Oulun palo 1822” versioiden välillä

Vuoden 1822 palo sai alkunsa väräjämestrivarhain aamuyöllä [[23. toukokuuta]] värjärimestari Papen talosta, joka sijaitsi lähellä raatihuonetta rannassa varhain aamuyöllä [[23. toukokuuta]].<ref name="SnelmannOulussa>{{kirjaviite|Tekijä=Korhonen, Markus H. &amp; Niskala, Kaarina &amp; Siliämaa, Marianne|Nimeke=J. V. Snellman -pienenä Oulussa, suurena historiassa|Julkaisupaikka=Oulu| Julkaisija=Oulun kaupunki|Vuosi=[[2006]]|Tunniste=ISBN 952-5465-24-1}}</ref> Tuli levisi erittäin nopeasti, tuhoten useita puutalokortteleita sekä [[oulun tuomiokirkko|tuomiokirkon]] puurakenteet. Tuomiokirkosta jäljelle jäivät vain kiviseinät, joiden sisään nykyinen kirkko on rakennettu. Palon sammuttua lähes koko kaupunki oli tuhoutunut maan tasalle: 330 rakennusta tuhoutui täysin tai lähes täydellisesti, ja vain 65 rakennusta säästyi, ja yhteensä yli 30003&nbsp;000 oululaista jäi ilman kotia. Kuitenkin tulipalossa sai vain viisi ihmistä surmansa.

Kirkon syttyessä tuleen kellonsoittajat kiipesivät [[Kellotapuli|tapuli]]in soittamaan hätäkelloja, ja kaupunkilaisten avulla suuri osa irtaimistoa saatiin talteen. [[Lukkari]] ja kirkonvartija ehtivät jopa irrottaa ja viedä turvaan kynttiläkruunut. Ainoastaan kellot jäivät palavaan rakennukseen, ja putosivat maahan kellotapulin sortuessa. Myöhemmin syksyllä kirkonisäntä Wallin keräsi talteen palossa sulaneiden kellojen metallin, joistajosta valettiin uudet kirkonkellot [[Tukholma]]ssa.