Versio 17. maaliskuuta 2008 kello 18.45 muokkaa AB (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 14 085 muokkausta lisätty koordinaatit ← Vanhempi muutos		Versio 14. toukokuuta 2008 kello 20.01 muokkaa kumoa Migro (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 665 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 1: '''Kuitia''' ({{k-sv\|Qvidja}}) on [[keskiaika]]inen [[kartano]] [[Parainen\|Paraisilla]]. Paraisten kaupungin [[Lemlahti\|Lemlahden]] saaren pohjoisosassa sijaitseva Kuitian~~, ruotsiksi Qvidja,~~ kivilinna on vanhin Suomessa säilynyt kartano. Sen rakentamisen pani alulle valtaneuvos Joachim [[Fleming-suku\|Fleming]] oletettavasti 1480–luvulla. Jo aiemmin Kuitia mainitaan asuttuna kartanona 1400–luvun alussa. Sen varhaisin tunnettu omistaja oli [[Maunu II Tavast]], [[Turku\|Turun]] [[piispa]]. Vuonna 1439 hän lahjoitti kartano veljelleen Jöns Olofinpojalle sekä tämän vaimolle Marta Klauntyttärelle, joka oli Turun linnan päällikön [[Klaus Lydekenpoika Djäkn]]in tytär. Joachim Fleming oli Marta Klauntyttären tyttären poika, ja peri Kuitian vuonna 1477. Maantieteellisesti Kuitia sijaitsee 400 m merestä, Pito sundista. Keskiajalla [[meri]] lainehti lähellä kartanoa, sillä lähimmät rantapellot ovat vain alle 10 m korkeammalla nykyistä merenpintaa. Kivilinna rakennettiin niinä levottomina aikoina, jolloin [[juutit]] purjehtivat ja ryöstivät Suomen rannikkoa. Sillä on varmasti ollut myös [[puolustus\|puolustuksellinen]] tarkoitus. Aivan lähellä on korkea [[vuori]], meren puolelta jyrkkärinteinen Råbäckbergen, joka on saattanut olla muinainen [[linnavuori]].

Ero sivun ”Kuitia” versioiden välillä