Ero sivun ”Panteismi” versioiden välillä

[[Ksenofanes]] muotoili ajatuksen yhdestä jumalasta, joka on abstrakti, universaali, muuttumaton, liikkumaton sekä aina ja kaikkialla läsnä oleva. Tämä jumala ei ollut ihmisenmuotoinen eikä tällä ollut mitään inhimillisiä elimiä tai heikkouksia. Se oli luonto ilman rajoja. Hänen ajatteluaan pidetään panteistisina. Ksenofanesta pidetään myös ensimmäisenä [[monoteismi|monoteistina]] länsimaisen filosofian historiassa. [[Schopenhauer]]in mukaan panteismi on vain ateismin 'kohteliaampi' muoto. Panteismin totuutena on jumalan ja maailman välisen dualistisen vastakkaisuuden poistaminen, sen tietämyksen julistaminen, että maailma on olemassa omasta voimastaan ja itsestään. Panteismin väite: 'Jumala ja maailma ovat yhtä' on vain kohtelias käänne, antaakseen jäähyväiset. herrajumalalle. "Panteismi on näin ollen eräänlaista "kohteliasta ateismia".

 

 

[[Hindulaisuus|Hindulaisuutta]] on usein kuvattu panteistiseksi uskonnoksi, koska siinä kaiken uskotaan olevan osa maailmansielu-[[Brahman]]ia. Varsinainen panteismi on uskonnollisen ja filosofisen pohdiskelun tulos. [[Rafael Karsten]] totesi, että panteismi itsessään ei ole mikään uskonto, vaan "kosmillinen olettamus, joka tahtoo ilmaista sen kokonaisvaikutuksen, jonka todellisuus tekee ajattelevaan ihmiseen". Filosofi [[Ibn Arabi]] tulkitsi islamilaista uskontunnustusta "La ilaaha illa-Allah" siten, että Allah on kaikki ja kaikki on Allah; että ainoa olevainen on Allah. Tämä on panteismia, eli uskoa siihen, että Jumala ja maailmankaikkeus ovat yhtä. 1600-luvulla elänyt rabbi Baal Shem Tov, Hasidi juutalaisuuden perustaja näki Jumalan jakautumattomana ja siten panteistisena.Teologisissa spekulaatioissaan monet teistit ovat päätyneet varsin panteistiseen jumalkäsitykseen kuten [[Paul Tillich]]: ''Jumala on olemassaolon rakenne''.