'''Kontrafaktuaalinen historia''' voitaneen suomentaa historialliseksi jossitteluksi taion vaihtoehtoisten historiallisten kehityskulkujen hahmottamiseksihahmottamista eli historiallista jossittelua. Se on ollut kansainvälisessä historiantutkimuksessa suosittua jo 1990-luvulta alkaen, ja Suomessa sen jonkinlaista läpimurtoa on merkinnyt "Entäs jos..." -kirjallisuuden julkaiseminen 2000-luvulla{{lähde}}.
Joidenkin tutkijoiden{{kenen mukaan}} mielestä jossittelu on kerta kaikkiaan väärin: vain siitä on puhuttava, minkä
tiedämme tosiasioiksi.<ref name="mertaniemi">http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?hakukohde=&jarjestys=&haku=&sivu=49&vps=25&arvostelu=1350</ref> TällaisenMarkus näkökulman ihmistieteisiinMertaniemi on toisaaltahuomauttanut huomautettutällaisen näkökulman ihmistieteisiin puolustavan helposti poliittista konservatismia, vallitsevien olojen säilyttämistä[[konservatismi]]a.<ref>http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?hakukohde name=&jarjestys=&haku=&sivu=49&vps=25&arvostelu=1350<"mertaniemi"/ref> OnMertaniemen myösmukaan arvioituhistoria historianon kaikissa muodoissaan olevan jossain määrin kontrafaktuaalinen tiede, koska se kertoo sellaisista elämäntavoista, asenteista ja ajattelutavoista, joista harva elää enää nykypäivänä.<ref>http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/arvostelut.php?hakukohde name=&jarjestys=&haku=&sivu=49&vps=25&arvostelu=1350<"mertaniemi"/ref>
