Ero sivun ”Aristoteelinen logiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 37:
Keskiajalla [[skolastikot]] opiskelivat ja alkoivat hyödyntää ''Organoniin'' perustuvaa logiikkaa. Yksi suurimmista skolastikoista oli [[dominikaanit|dominikaanimunkki]] [[Albert Suuri]], [[Tuomas Akvinolainen|Tuomas Akvinolaisen]] opettaja. Ennen heitä Aristoteleen teokset olivat olleet käytössä arabimaailmassa, ja niitä opiskelivat islamilaiset ja juutalaiset oppineet, mukaan lukien muun muassa rabbi [[Maimonides]] ja islamilainen [[Averroës]], jotka kummatkin elivät [[Córdoba (Espanja)|Córdoba]]ssa [[Espanja]]ssa. Tuomas Akvinolainen hyödynsi Aristoteleen kirjoituksia ja Albertin, Maimonideen, Averroëksen ja monen muun kommentteja.
==Merkitys==
Aristoteelinen logiikka joutuu vaikeuksiin jos yksi tai useampi termeistä on tyhjä joukko. Aristoteelisessa logiikassa esimerkiksi lause "kaikki ohikulkijat ammutaan" olettaa, että ohikulkijoita on vähintään yksi. Syllogismi menetti merkitystään, kun tiedemaailma etsimään ilmiöille yleistyksiä, jolloin deduktiivinen päättely ei enää riittänyt.
Syllogismien merkitystä logiikassa on vähentänyt lisäksi se,että kaikki syllogismin esittämät todistukset ja niiden pätevyys voidaan esittää myös diagrammimenetelmällä.
[[Descartes]] uskoi,että syllogistisissa järjestelmissä johtopäätös oli enemmän,kuin osiensa summa
[[Immanuel Kant]] ajatteli, että Aristoteleen töiden jälkeen ei ollut enää mitään keksittävää, ja tunnettu logiikan historioitsija [[Carl Prantl]] väitti, että kuka tahansa loogikko joka sanoisi jotain uutta logiikasta olisi vain "eksynyt, typerä tai perverssi". Nämä esimerkit osoittavat, millainen ajatusmaailma vallitsi yleisesti 1200-luvulta 1800-luvulle — Aristoteleen työt hyväksyttiin kyseenalaistamatta. Kesti kauan, ennen kuin skolastikkojen Aristoteleen opetusten päälle rakentama dogmatismi murtui.
| |||