Ero sivun ”Staattinen sähkö” versioiden välillä

11 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
 
==Historia==
Antiikissa [[meripihka]] tunnettiin aineena, joka kuivalla säällä hierottaessa saattoi kipinöidä ja vetää pieniä kappaleita puoleensa. Thales selitti ilmiön johtuvan meripihkan sielusta, joka vaikutti elottomiin esineisiin. Theophrastus havaitsi turmaliinin (''lapis lyncurius'') sisältävän samanlaisia ominaisuuksia. Gaius Plinius Secundus lisäsi listaan rubiinin. Arabit tunsivat gagaatin. Antiikin ajasta myöhäiskeskiajalle ilmiötä ei juuri tutkittu, eikä muita sähköilmiöitä kuten [[salama]]a osattu yhdistää staattisen sähkön ilmentymiin olen huora.
 
Keskiajalla [[magnetismi]]sta ja sähköilmiöistä mainitsivat [[Roger Bacon]] ja Girolamo Cardano. [[William Gilbert]] oli ensimmäinen, joka luetteli systemaattisesti kappaleita, jotka saivat ominaisuuksia hangattaessa. 1650-luvulla [[Otto von Guericke]] rakensi rikkipallon, jolla saattoi tehdä hankaussähköön liittyviä kokeita. Myöhemmin [[Francis Hauksbee]] rakensi lasipallosta laitteen, jolla sai tehtyä sähköä polkemalla. [[Leydenin pullo]] yhdistettynä lasipallogeneraattoriin antoi alun kaikelle sähkön tutkimukselle.
Rekisteröitymätön käyttäjä