Ero sivun ”Brutalismi” versioiden välillä

'''Brutalismi''' eli '''betonibrutalismi''' on 1950-luvulla kehittyneen, 1960-luvun huippunsa saavuttaneen arkkitehtuurin modernismin tyylisuunnan yksi ilmentymä, [[arkkitehtuuri]]suuntaus, joka suosii karkeita ja viimeistelemättömiä materiaaleja ja pintoja. Suuntaus oli vastareaktio hillitylle modernismille. Puhdaslinjainen muotokieli ja karut betonipinnat ovat tyypillisiä brutalismia edustaville rakennuksille. Sille on tunnusomaista pelkistettyjen betonirakenteiden käyttö, ja betonipinnat ovat raakabetonia ilman silottavaa pintakäsittelyä. Seinäpinnoissa ja julkisivuissa näkyvät valumuottien jäljet ja pinta jätetään maalaamattomaksi. Arkkitehti [[Viljo Revell]] on mainittu betonibrutalismin edustajaksi ja hänen suunnittelemansa Helsingin Kaivokadulla sijaitseva City Center eli [[Makkaratalo]] yhdeksi sen huipentumaksi. Myös Järvenpään kirkkoa on luonnehdittu tyyliltään betonibrutalistiseksi.<ref>[http://www.jarvenpaanseurakunta.fi/toimitilat_kirkko.asp Järvenpään seurakunta, Kirkon esite]</ref> Toinen maineikas tyylin edustaja on [[Le Corbusier]]. Brutalismin tunnetuimpiin edustajiin kuului myös [[Aarno Ruusuvuori]].