Ero sivun ”Richard Faltin nuorempi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
QWerk (keskustelu | muokkaukset)
p ohjaus täsmennyssivuun pois
p kh. w.
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee suomalaisen kirurgian uranuurtajaa. Richard Faltin voi viitata myös hänen isäänsä, säveltäjä [[Richard Faltin vanhempi|Richard Faltin vanhempaan]].}}
 
'''Richard Wilhelm Gottlieb Faltin''' (s. [[1867]], [[Viipuri]] – k. [[1952,]] [[Helsinki]]) oli [[suomalainen]] kirurgi ja yksi keskeisimpiä suomalaisen kirurgian kehittäjiä. Hän teki elämäntyönsä [[Kirurginen sairaala|Kirurgisessa sairaalassa]] ja [[Suomen Punainen Risti|Suomen Punaisen Ristin]] johtotehtävissä.
 
== Elämä ja ura ==
 
Richard Wilhelm Gottlieb Faltin syntyi vuonna 1867 Viipurissa, jonne hänen perheensä oli muuttanut [[1856]]. Hänen isänsä oli [[saksalainen]] [[Richard Faltin vanhempi|Friedrich Richard Faltin]], joka oli Suomen saksalaisista säveltäjistä tunnetuin [[Fredrik Pacius|Fredrik Paciuksen]] jälkeen. Isä elätti itsensä säveltäjänä, kapellimestarina, musiikinopettajana, urkurina ja kuoronjohtajana. Vuonna 1869 perhe siirtyi Richard Faltin vanhempana tunnetun isän työn perässä.
 
Richard Faltin nuorempi oli isänsä tavoin musikaalisesti lahjakas ja opiskeli viulunsoittoa. Faltin soitti Akateemisessa orkesterissa ja harrasti kvartettimusiikkia samassa orkesterissa mm.muun muassa [[Jean Sibelius|Jean Sibeliuksen]] ja tämän veljen [[Christian Sibelius|Christian Sibeliuksen]] kanssa. Faltin valmistui [[Helsingin yliopisto]]sta [[filosofian maisteri]]ksi [[1890]]. [[Lääkäri|Lääketieteen kandidaatiksi]] hän valmistui [[1891]] ja [[lisensiaatti|lisensiaatiksi]] vuonna [[1894]]. Faltin väitteli joulukuussa [[1896]] ja hänet promovoitiin priimuksena lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi [[1907]].
 
Faltin nimitettiin kirurgian dosentiksi [[1902]] ja henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi [[1917]], mutta huonot suhteet kirurgian vakinaiseen professoriin [[Ali Krogius|Ali Krogiukseen]] estivät etenemisen. Täten elämäntyönsä Faltin teki Kirurgisen sairaalan ensin [[apulaislääkäri]]nä vuodet [[1896]]–[[1899]], [[alilääkäri]]nä vuodet [[1903]]–[[1914]]. Lopulta hän toimi propedeuttisen klinikan esimiehenä vuodet [[1917]]–[[1931]] ja osaston [[ylilääkäri]]nä vuodet [[1931]]–[[1935]]. Näiden virkavuosien aikana hän kuitenkin toimi sotilaslääkärinä ja oli opintomatkoilla.
Rivi 19:
Alkuvaiheessa uraansa Faltin oli kiinnostunut erityisesti [[virtsaelin]]ten [[tauti|taudeista]], mutta komennukset sota-alueilla saivat hänet kiinnostumaan murtumien hoidon lisäksi nivel- ja plastiikkakirurgiasta. Faltin korosti edistyksellisesti jo vuonna [[1903]] ortopedian kehittämisen tärkeyttä. Faltin oli aseptisen, bakteereja tappavan käytännön sekä leikkauspotilaiden nestehoidon ja verensiirron keskeisiä suomalaisia uranuurtajia. Infektioiden hoito oli tuohon aikaan haasteellista ja parannuskeinona hän kokeili aktiivista immunisointia [[stafylokokki|stafylokokkeja]] ja [[colibasilli|colibasilleja]] vastaan. Faltin oli myös röntgenillä [[diagnoosi|diagnosoimisen]] edelläkävijöitä ja hän tajusi, mikä edistyksellinen merkitys röntgenkuvauksella oli murtumien hoidossa. Kansainvälisesti Faltin tuli tunnetuksi sotavammakirurgina, joka kehitti erityisesti leuka- ja yläraajamurtumien hoitomenetelmiä.
 
Vuonna 1925 Faltinin aloitteesta perustettiin [[Suomen Kirurgiyhdistys]], jonka ensimmäinenäensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi vuoteen [[1930]] asti. Faltin korosti tapaturmapotilaiden hoitoon erikoistuneen sairaalan tarpeellisuutta, koska hän tiesi kokemustensa perusteella kuinka tarpeellista oli saada erikoishoitoa vakavissa tapauksissa. Faltin teki toistuvasti aloitteita erikoissairaalan perustamisesta ja SPR ottikin erikoissairaalan tavoitteekseen jo [[1900-luku|1900-luvun]] alussa. Sairaalan suunnittelu aloitettiin vuonna [[1928]], kun rakentamiseen tarvittu pääoma oli saatu kasaan. Sairaalan suunnittelussa oli aktiivisesti mukana Faltinin ystävä [[kenraali]] C. G. E. Mannerheim.
 
Suomen Punaisen Ristin sairaala valmistui Helsingin [[Töölö]]ön [[1932]]. Faltinille tarjottiin sairaalan ylilääkärin virkaa, mutta tämä kieltäytyi lähestyvän eläkeiän takia. Faltin toimi vielä eläkeläisenä [[jatkosota|jatkosodan]] aikana SPR:n sairaalan leukakirurgisen osaston ylilääkärinä vuosina [[1941]]–[[1944]]. Vuonna 1944 hän päätti kirurgin työnsä 77 vuoden ikäisenä.
 
Faltin kuului vuosien ajan SPR:n keskeiseen johtoon. Faltin toimi SPR:n keskushallituksen jäsenäjäsenenä vuosina [[1911]]–[[1952]]. Järjestön puheenjohtaja hän oli vuonna 1919 ja varapuheenjohtaja vuosina [[1920]]–[[1922]] sekä [[1937]]–1941. Vuonna [[1930]] Faltin julkaisi SPR:lle kirjan "''Ensi apu''". Tämän lisäksi kirjoitti lukuisia artikkeleita yhdistyksen julkaisuihin.
 
Faltinin elämässä tärkeänä asiana säilyivät musiikki, maalaustaide ja italialaiset viulut. Hänen viulukokoelmaan kuuluivat muiden arvokkaiden viulujen lisäksi mm.muun muassa aito [[Stradivarius]] ja [[Guarnerius]]. Lisäksi hänellä oli asuntonsa seinillä laaja taulukokoelma. Faltin tuki [[1920-luku|1920-luvulla]] viulunrakennusta ja oli yksi Suomen viulunrakentajien yhdistyksen perustajajäsenistä vuonna [[1947]]. Vielä vanhanakin eläkkeellä ollessaan Faltin harrasti kvartettisoittoa mm.muun muassa kollegoidensa [[Hannes Hällström]]in, [[Georg von Zweygberg]]in ja [[yli-insinööri]] [[Voitto V. Kolho]]n kanssa. Faltin oli myös Suomen Kamarimusiikkiseuran perustajajäsen vuonna [[1945]] ja oli aktiivisesti mukana sen toiminnassa.
 
Uhrattuaan koko elämänä lääketieteelle ja uralle Faltin kuoli perheettömänä [[Fabianinkatu|Fabianinkatu 17:ssa]], Helsingissä vuonna 1952. Fabianinkadun asuntoonsa hän oli muuttanut jo vuonna [[1913]]. Talo tunnetaan ''Lääkärien talona'', koska siinä asui Faltinin lisäksi neljä muuta lääkäriä: [[Jarl Hagelstam]], [[Axel Holmberg]], [[Wilhelm Zilliacus]] ja [[O. Westphal]]. Faltin testamenttasi omaisuutensa muun muassa [[Sibelius-Akatemia]]lle ja [[Ateneum|Ateneumin taidemuseolle]]. Faltinin hautakivessä lukevat [[latina|latinankieliset]] sanat "''Inter arma caritas''" ({{k-fi|Aseiden keskellä laupeus}}).