'''Keisari KammuKanmu''' (tai '''Kwammu/Kanmu''',{{k-ja|桓武天皇, ''|Kanmu-tennō''}}, s. [[737]] – k.− [[806]]) oli [[Japani]]n 50. keisarillinen hallitsijakeisari. Hän nousi valtaistuimelle vuonna [[781]] poliittisesti kokeneena miehenä.
Vuonna [[784]] hän siirsi pääkaupungin pois [[Nara]]sta ja rakennutti uuden pääkaupungin [[Nagaoka]]an, noin 30 km Narasta pohjoiseen. [[794]] Hänhän muuttisiirrätti pääkaupunkiapääkaupungin uudestaan muutaman kilometrin päähän nykyisen [[Kioto]]n alueelle.
Pääkaupungin siirtäminen kahdesti osoittaa KammunKanmun poliittisen voiman hallitsijana. Häntä on monesti kutsuttu vahvimmaksi japanilaisista itsevaltiaista. KammunKanmun luonteeseen sopi itsenäinen johtaminen, ja hän aloittikin vuodesta [[781]] vuoteen [[850]] kestäneen vahvistumisen kauden, jonka aikana keisarit siirsivät vallan munkeilta ja muulta ylimystöltä itselleen. Muut vahvistumisen kauden hallitsijat olivat hänen poikansa [[Heizei]] (v. [[806]]–[[809]]), [[Saga]] (v. [[809]]–[[823]]) ja [[Junna]] (v. [[823]]–[[833]]).