Ero sivun ”Suuri illusioni” versioiden välillä

{{juonipaljastus}}

''Suuren illusionin'' 5. painoksessa, 40 vuotta ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, Mika Waltari kritisoi omaa nuoruuden teostaan. Hän kertoo tunteneensa ''lievää kouristusta mahanpohjassa'' luettuaan teoksen yhtäjaksoisesti lävitse ensimmäisen kerran neljäänkymmeneen vuoteen. Waltari kuvailee kirjaa lapsekkaaksi, kehittymättömäksi ja sentimentaaliseksi. Loppuratkaisua hän arvioi epätodelliseksi ja pitää hoitamatta jääneen syfiliksen romantisointia suorana lainauksena [[Michael Arlen|Michael Arlenin]] [[Vihreä hattu|Vihreästä hatusta]]. Waltari määrittelee kirjan todellisen arvon perustuvan sen välittömyyteen, [[Impressionismi|impressionistiseen]] tyyliin ja tunteiden kiihkeyteen ja arvioi ''Suuren illusionin'' ilmaisseen jotakin omasta ajastaan. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Waltari, Mika | Nimike=Suuri illusioni (11. painos)| Vuosi=1983 | Julkaisija=WSOY | Tunniste=ISBN 951-0-03841-8}}</ref>

 

==Lähteet==