Ero sivun ”Järvimalmi” versioiden välillä

[[Kuva:LimoniteUSGOV.jpg|thumb|180px|Limoniittiä]]

'''Järvimalmi''' eli '''limoniitti''' on järvien pohjasta löytyvää rauta(III)oksidipitoista hiekkaa ([[rautamalmi]]a), jonka Fe-pitoisuus on noin 20–47 %. Järvimalmia eli limoniittia esiintyy Suomessa pääasiassa sisämaan järvialueilla. Malmia on hiekkapohjaisissa järvissä rantojen läheisyydessä 1–5 m:n syvyydessä 20–200 cm:n paksuisina kerroksina. Järvimalmi on uusiutuva [[luonnonvara]]. Limoniitti syntyy rautapitoisten kivi- ja maalajien rapautuessa [[eroosio]]n seurauksena. Tällöin rauta(II)- ja rauta(III)-ioneja joutuu pohjaveteen, joka puolestaan kulkeutuu järviveteen. Rauta(III)oksidin alhaisen liukoisuustulon vuoksi järvessä malmi alkaa saostua. Limoniitti muodostuu jonkin kiinteän esineen, kuten kiven tms. ympärille, jonka jälkeen malmia kertyy lisää kerros kerrokselta. Noston jälkeen järvimalmia alkaa pian saostumaan uudelleen samoille paikoille. Järvimalmi sisältää myös [[mangaani]]a ja [[fosfori]]a. Kansanomaiset nimet limoniitille ovat ''hölmä'', ''malavi'', ''rautamaa'', ''malvi'' ja ''rautamulta''. Järvimalmi uusiutuu noston jälkeen kymmenessä vuodessa, jonka jälkeen "malmisato" voidaan jälleen korjata talteen.

 

Järvimalmia on useita eri tyyppejä. Malmi saattaa olla väriltään keltaista, punaista, ruskeaa tai lähes mustaa. Mitä mustempaa malmi on, sitä suurempi on Fe(II)-oksidien pitoisuus, kun taas Fe(III)-oksidit tuottavat punertavan ruskean värin. Järvimalmi voi olla koostumukseltaan huokoista ja haurasta tai se voi esiintyä pyöreinä, litteinä tai herneenmuotoisina palasina tai suurina levyinä. Punainen limoniitti on antanut nimensä raudalle malmin värin ruotsinkielisen nimen (''röd'', muinaisruotsin ''raud'') mukaan.

[[Kuva:Järvimalmia.jpg|thumb|200px|Järvimalmia esiintyy toisinaan litteinä tai kuperina kiekkoina, "jättiläisen palttoonnappeina"]]

Suomessa järvimalmi oli ennen kaivostoiminnan laajamittaista aloittamista tärkein [[rauta|raudanvalmistuksen]] raaka-aine. Järvimalmia on pelkistetty [[rautakausi|rautakauden]] alusta talonpoikaisissa maakuoppauuneissa ja [[harkkohytti|harkkohyteissä]]. Pelkistimenä on toiminut [[puuhiili]]. Niiden hyötysuhde oli huono: vain noin neljäsosa malmin sisältämästä raudasta saatiin talteen, ja hiiltä kului liki kymmenkertainen määrä raudansaantoon verrattuna (nykyaikaisissa [[masuuni|masuuneissa]] hiilen kulutus on noin puolet raudansaantoon nähden). Keskiaikainen [[pätsi]] ([[katalonialainen ahjo]]), jota lietsottiin palkeilla, paransi sekä saantoa että hyötysuhdetta. Ensimmäiset todelliset [[masuuni]]t, joista [[rauta]] saatiin sulana [[takkirauta]]na ulos, rakennettiin 1600-luvulla. Laajimmillaan limoniitin käyttö oli 1880-luvulla, kunnes nykyaikaisten louhintatekniikoiden ja räjähteiden käyttöönotto alensi kaivosmalmien hinnan niin alas, ettei limoniitti enää kyennyt hintakilpailuun.