Ero sivun ”Inertiasuunnistus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Usp (keskustelu | muokkaukset)
f
Rivi 1:
'''Inertiasuunnistus''' on [[navigointi]]menetelmä, joka perustuu kiihtyvyyksien mittaukseen. Menetelmää käytetään [[lentokone]]issa, [[ohjus|ohjuksissa]], [[raketti|raketeissa]], [[avaruusalus|avaruusaluksissa]] ja [[kenttätykistö]]n mittausjärjestelmissä. Inertiasuunnistuksessa mittalaiteelle annetaan tarkka lähtöpaikka, minkä jälkeen mitataan laitteen kokemaa kiihtyvyyttä.
 
Kun aluksen kokema kiihtyvyys <math>\mathbf{a}</math> ja lähtöpaikka <math>\mathbf{x}_0</math> tunnetaan, saadaan kulloinenkin paikkavektori ratkaisuna [[kinematiikka|kinematiikan]] perusyhtälöistä.
 
<center>:<math>\mathbf{x}=\int_{0}^{t_{present}}\int_{0}^{t_{present}} \mathbf{a}(t)dt+\mathbf{x}_0</math>.</center>
 
Inertiasuunnistuksen tarkkuus heikkenee liikkeen kestäessä pitkään. Käytännössä tarkkuus on kymmenien–satojen metrien luokkaa, mikä on riittävä tarkkuus lentokoneille tai riittävän voimakasta hyötykuormaa kantaville ohjuksille. Tykistön tulenjohdolle tarkkuus on juuri ja juuri riittävä.
 
Nollanopeuspäivityksellä päivitetään kiihtyvyysintegrointia varten tieto pysähtymisestä. Käytännössä tämä onnistuu helpoimmin maan pinnalla liikkuvassa inertiapaikannuksessa, joka voidaan pysäyttää nollanopeuspäivitystä varten. Kun tehdään nollanopeuspäivitys hetkellä <math>t'</math>, saadaan tieto, että
 
<center>:<math>\mathbf{v}(t)=\int_{0}^{t_{present}} \mathbf{a}(t)dt=\mathbf{0}</math>.</center>
 
Tätä voidaan puolestaan käyttää apuna integroitaessa paikkakoordinaattia. Ohjukselle tai lentokoneelle, joita ei voida pysäyttää nollanopeuskorjausta varten, nollanopeuskorjaus voidaan tehdä esimerkiksi mittaamalla niiden nopeus tutkalla ja ilmoittamalla tämä tieto radioitse ohjukselle.