Ero sivun ”Mustajalat” versioiden välillä

'''Mustajalat''' ({{k-en|Blackfoot}}) on [[algonkin-kielet|algonkin]]-kieliryhmään kuuluva [[intiaanikansa]]. Alun perin he olivat Länsi-[[Kanada]]n ja [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] pohjoisosien preerioilla asustaneita [[nomadit|nomadeja]].

Mustajalkojen omakielinen nimi oli ''Siksika'' eli preerian kansa ja heihin kuului kolme liittoutunutta sukulaisheimoa: Kanadan ''pieganit'', joka oli heistä runsaslukuisin heimo, ''Kainahit'' eli veri-intiaanit sekä ''siksikat'' eli varsinaiset mustajalat. Kaikki kolme heimoa olivat [[itsenäinen|itsenäisiä]], mutta puhuivat samaa kieltä. Heidän yhteinen lukumääränsä lienee ollut yli 20000 henkeä.

Nimensä mustajalat saivat mustaksi värjätyistä [[mokkasiini|mokkasiineistaan]]. Mustaa väriä esiintyi myös sotamaalauksissa; mustaksi värjätyt kasvot kuvasivat äsken tehtyä sankaritekoa. Hiuksissa he pitivät [[pöllö]]n sulkia. Joskus myöhempinä aikoina mustajalkasoturilla saattoi olla päässään musta huopahattu.

Mustajalat, eritoten pieganit, jakaantuivat pieniin ryhmiin, joka käsitti 10–30 majaa tai [[tiipii]]tä ja 80–240 jäsentä. Heitä oli tarpeeksi paljon puolustamaan itseään viholliselta. Nämä ryhmät eivät muodostuneet sukulaisista, vaan kukin jäsen sai itse päättää mihin ryhmään halusi ja vaihtaa tarvitessa uuteen. Myös ryhmien johtajat vaihtuivat usein. Epäonnistuttuaan metsästyksessä tai kokiessaan muita vastoinkäymisiä ryhmä saattoi hajota kokonaan ja muotoutua myöhemmin uudelleen. Toimintamalli oli joustava ja sellaisenaan ihanteellinen perusta luoteisten tasankointiaanien metsästäville heimoille. <ref name="Blackfeet">[http://www.head-smashed-in.com/frmblack03.html Blackfeet History]</ref> Joskus jotkut mustajalkain ryhmistä saattoivat kadota jopa vuosiksi ja ilmestyä taas takaisin mukanaan paljon sotasaalista. Seikkailunhaluiset nuoret soturit innostuivat tekemään uskomattoman pitkiä matkoja, jotka parhaimmillaan ovat yltäneet jopa [[Meksiko]]on.

Mustajalkojen pääelinkeino oli [[biisoni]]nmetsästys. Ennen hevosten tuloa heillä oli lounaisessa Albertassa oma erityinen paikka, jossa biisonit ajettiin yli jyrkänteen varmaan kuolemaan. Paikka tunnetaan nimellä [[Head-Smashed-In Buffalo Jump]].<ref name ="Head">[http://www.mnsu.edu/emuseum/archaeology/sites/northamerica/headsmashedin.html Head-Smashed-In]</ref> Mustajalat tai muut muinaiset asukkaat olivat tehneet selvät ajolinjat, joita pitkin biisonit oli helppo johtaa jyrkänteelle, josta ei ollut paluuta. Tämä biisonien joukkokuolemaan päätyvä tapahtuma edellytti, että tuuli puhalsi määrätystä suunnasta, etteivät herkkävainuiset eläimet olisi vainunneet kaksijalkaisia vihollisia. Lisäksi mustajalat naamioituivat [[susi|suden]]- tai [[kojootti|kojootintaljoihin]] hälventääkseen biisonien epäluulot. <ref name="Head"/>

Biisonien lisäksi mustajalat metsästivät [[poro]]ja, [[vuorilammas|vuorilampaita]], [[vapiti|vapiteja]], [[antilooppi|antilooppeja]] sekä pienriistaa, joita pyydystettiin [[ansa|ansoilla]]. Metsien marjoja ja kasviksia poimittiin, mutta [[kala]]a ei kuulunutkelpuutettu mustajalkojen ruokalistaan. Sitä syötiin vain äärimmäisen [[nälänhätä|nälänhädän]] aikoina. [[Maanviljely]] ei perimätieto|perimätiedon mukaan kuulunut kovinkaan olennaisena mustajalkain elinkeinoihin. [[Tupakka]] on ainoa mainittu tuote, jonka viljelyä he harrastivat.<ref name="Virrankoski">{{Kirjaviite|Tekijä=Pentti Virrankoski|Nimeke=Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit|Julkaisija=Gummerus|Vuosi=1994|Tunniste=ISBN 951-717-788-7}}</ref>

Mustajalat palvoivat [[aurinko]]a. Se oli kaiken elollisen ylläpitäjä ja [[voimanlähde]]. Kaikki, niin miehet, naiset, lapset kuin vanhuksetkin palvoivat tätä elämän suurenmoisintakirkkainta ilmentymää.<ref Olikinname="Mustajalat">{{Kirjaviite|Tekijä="Walter jokseenkinMcClintock|Nimeke=Mustajalat|Julkaisija=Otava|Vuosi=2004|Tunniste=ISBN luonnollista,951-1-18683-3}}</ref> että mustajalkojenMustajalkojen tärkein [[riitti]] oli luonnollisesti [[aurinkotanssi]]. Se oli hieman erilainen pieganeilla, bloodeilla ja siksikoilla. Ennen tapahtuman alkua puhdistauduttiin eräänlaisessa teltta[[sauna]]ssa. Sauna oli tuttu monille muillekin tasankojen kansoille. Mustajalkain aurinkotanssi alkoi neljä päivää kestävällä vaelluksella ja päättyi monien [[seremonia|seremonioiden]] kautta kymmenentenä päivänä. Sitä ennen oli käyty läpi itsekidutuksen monet eri vaiheet ja nähty mitä merkillisimpiä [[näky]]jä. Sodissa soturia suojasi hänen [[amuletti]]käärönsä, jonka sisällöllä oli suuri merkitys mustajalkain kulttuurissa.

Mustajalkojen alkuperäisiä vihollisia olivat [[shoshonit]]. Mustajalat näkivät ensi kerran hevosia, kun shoshonit vuonna 1730 hyökkäsivät ratsain erään heimon sivuhaaran kimppuun.<ref name="Nation">[http://manataka.org/page255.html Blackfeet Nation]</ref> Taisto päättyi shoshonien murskavoittoon, koska hevosen tuomat edut olivat ylivoimaisia. Mustajalat ottivat oppia tapauksesta, ja pian he itsekin onnistuivat saamaan hevosia. Ratsujen avulla muuttui metsästäminen preerioilla nopeammaksi, ja hevoset lisäsivät paljon sosiaalista arvostusta. Samalla lisääntyivät myös sodat tasangoilla. Nyt liikuttiin pienissä ryhmissä ratsun selässä ja siirryttiin nopeasti paikasta toiseen. Eri heimot kohtasivat entistä useammin, ja nämä tapaamiset eivät sujuneet aina kovin ystävällisissä merkeissä. Suurena urotekona pidettiin, jos soturi onnistui ratsastamaan niin lähelle vastustajaa, että pystyi antamaan tälle tuntuvan iskun vahingoittamatta tätä muutoin kuin ottamalla hänen kunniansa. <ref name="Virrankoski"/>

Häväisty osapuoli pystyi pelastamaan maineensa varastamalla hevosen. Varsinkin pohjoisilla tasangoilla hevosten varastamista pidettiin korkeassa arvossa.<ref name="Indian History">[http://agt.net/public/dgarneau/indian16.htm Indian History]</ref> Mustajalkojen lisäksi olivat sekä [[creet]] että [[assiniboinet]] innokkaita hevosvarkaita. NeMaanviljelyä heimot,ja joillapuutarhanhoitoa eiharrastavat ollutpaikallaanpysyvät syystä tai toisesta kykyä hankkia ratsuja,heimot joutuivat elämään maanviljelijöinä. Vaeltavien kansojen ratsumiehetpaikasta ahdistelivattoiseen kuitenkinvaeltavien heitätasankojen tavanratsastajien takaaahdistelemiksi. Niinpä farmarien oli tehtävä kylistään yhä isompia, jotta he olisivat kyenneet torjumaan ryöstöretkiä tekevien ratsuilla liikkuvien vihollisten hyökkäykset.

Mustajalkojen maine oli hyvin aggressiivinen jo 1700-luvulla, kun he alkoivat laajentaa alueitaan etelään päin. Montanasta Kalliovuorten itäpuolelta he karkottivat shoshonit ja [[flatheadit]]. Kuvaavaa heidän voimalleen on se, että alueen muut heimot unohtivat kokonaan keskinäiset sotatilansa aina, kun mustajalkoja oli lähistöllä. Silloin tehtiin nopea liitto ja yhdistettiin kaikki saatavilla oleva iskuvoima, jonka avulla yritettiin häätää mustajalat kauemmaksi. He olivat kiistatta tasankojen valtiaita pohjoisimmilla lakeuksilla Kalliovuorilta itään. Heistä kaakkoon hallitsivat siouxit laajoja alueita. Yhteenottoja oli paljon, sillä myös siouxiensiouxit maineolivat olihankkineet varsinsotaisan maineen kova. Enemmän kohti itää liikkuessaan saivat mustajalat vastaansa cree- ja assiniboinesoturit, joilla oli hyvin varustetut asevoimat.

majavapuroilleen. Mustajalat eivät hyväksyneet tunkeilijoita, vaan surmasivat useita luvatta metsästäviä valkoisia. Omilla majavannahoillaan ja kuivatulla biisoninlihalla mustajalat tekivät asehankintoja [[Hudson Bay Company]]lta, joka oli huolehtinyt aiemmin myös creitten ja assiniboinein tuli-aseistuksesta. <ref name="Virrankoski"/> [[1810]] - ja [[1820]]-luvuilla mustajalat puolustivat pyyntimaitaan varsin tehokkaasti Amerikkalaisia turkismetsästäjiä vastaan. lopultaLopulta riitaisuudet saivat hetkeksi väistyä vuonna [[1831]] solmittuun rauhaan. Tämä ei kuitenkaan täysinlopullisesti kyennyt estämään levottomuuksia. Mustajalat aiheuttivat harmia edelleen, mutta kyseessä oli pitkälti omien oikeuksien puolustaminen. Majavakanta oli käynyt vähiin ja riippuvaisuus biisoneista oli lisääntynyt. Metsästysmaitten pieneneminen vuosi vuodelta alkoi muodostua todelliseksi ongelmaksi. Mustajalkain oli pakko myöntää itselleen järkyttävä tosiasia: biisonikantabiisonit oliolivat uhkaavasti huvennutalkaneet vähentyä samaan aikaan kun

valkoisten uudisasutus oli alkanut tunkeutuatunkeutunut preerioille.

Valkoisten mukana tulleet ikävät asiat eivät loppuneet siihen, sillä kuolettavin kaikista uudisasutuksen mukanaan tuomista asioistatuliaisista oli [[isorokko]]. Jo vuonna [[1781]] olivat kulkutautiepidemiat koetelleet mustajalkain kyliä. <ref name="Nation"/> Vuonna [[1836]] se pyyhkäisi uudelleen laajana rintamana tasangoille ja pesiytyiiski myösniin mustajalkojen kyliin.kuin Epidemiatmonien iskivätmuidenkin myös muihin seudun intiaanikansoihinintiaanikansojen kyliin tuhoisin seurauksin. [[Hidatsat]] ja [[mandanit]], jotka asustivat jokivarsilla [[Pohjois-Dakota]]ssa menettivät likimain koko kansansa. Myös mustajalkain menetykset olivat suuret. Heitä kerrottiin menehtyneen noin 6000 intiaania, joka oli kaksi kolmasosaa koko kansasta. <ref name="Nation"/> 1840-luvun puolivälissä isorokkotautiepidemiat tulitulivat uudelleen. Samalla vuosikymmenellä alkoi biisonikanta huveta kaikkialla tasangoilla ja jokusetmonien heimotheimojen alkoivatedessä oli todellisentodellinen kamppailunkamppailu nälkää vastaan. Mustajalkojen lukumäärä väheni nopeasti ja heidän oli pakko vetäytyä syrjään muiden - vähemmin menetyksin selvinnein - kansojen tieltä. Creet ja assiniboinet ajoivat siksikat etelään. Myös pieganit ja bloodit olivat menettäneet tautien seurauksena osan voimastaan, eikä ravinnon niukkuus parantanut heidän tilannettaan ympäristön yhä kasvaneita paineita vastaan.

Tasankojen monet metsästäjäkansat olivat kaikista edellä mainituista asioista huolimatta vielä siksi voimissaan, että ylänköpreerioille lähetettiin [[Yhdysvaltain armeija]]n yksiköitä suojelemaan [[kaivosmies|kaivosmiehiä]], kauppiaita ja kohti [[Tyynimeri|Tyyntämerta]] vaeltavia suuria siirtolaisjoukkoja. [[Ratsuväki|Ratsuväen]] pitkillä [[miekka|miekoilla]] varustautuneita sotilaita alettiin kutsua [[pitkäpuukko|pitkäpuukoiksi]]. Nämä Yhdysvaltain ratsuväen sotilaan herättivät siksi paljon pelkoa intiaaneissa, että uusia liittoja tehtiin. [[Cheyennet]], [[siouxit]], [[comanchet]], [[kiowat]] ja [[arapahot]] lopettivat keskinäiset sotansa yhdistäen voimansa pitkäpuukkoja vastaan.

Amerikan [[vakinainen sotaväki|vakinaisen sotaväen]] siirtyessä käymään vuosina 1861-65 [[Yhdysvaltain sisällissota]]a ryhtyivät intiaanit melko rohkeasti vastustamaan amerikkalaisia, mutta ratsastavat miliisivoimat olivat kokoonpantu rohkeista ja taitavista sotilaista. He osoittautuivat pahoiksi vastustajiksi. Sotatoimia johtaneet [[kenraali]]t [[William T. Sherman]] ja [[Philip H. Sheridan]] sotajoukkoineen tekivät hyökkäyksiä intiaanien talvileireihin tuhoten näiden [[ruokavarasto]]t. Tällaiset iskut osoittautuivat erityisen tuhoisiksi tehden vastustajan entistä heikommaksi.

Yhdysvaltain sotaväen työtä helpottivat 1860-luvulla uudelleen tulleet kulkutaudit. Uusia siirtolaisia tuonut [[jokilaiva]] oli ihmisten matkassa kuljettanut lisää tauteja Missourin jokivarsille. Vuonna [[1864]] raportoitiin autioutuneesta blood-kylästä, jonka murhenäytelmää olivat äänettöminä [[monumentti|monumentteinä]]monumentteina todistamassa 500 autiota tautien saastuttamaa majaa. Amerikkalaiset surmasivat aseettomia, eri rokkojen heikentämiä mustajalkoja sääliä tuntematta. Vuonna [[1870]] Yhdysvaltain armeija teki hyökkäyksen pieganien talvileiriin [[Maria's river]]inriverin varrella surmaten 200 nälän ja isorokon näännyttämää intiaania. <ref name="Nation"/> Kolme vuotta myöhemmin samoille alueille luoteiseen Montanaan perustettiin mustajaloille oma reservaatio. Kanadassa asustavat mustajalkain ryhmät kerättiin reservaatioon Albertan eteläisille alueilla, jossa heillä oli melko runsaat liikkumatilat.

Nykyisin mustajalkoja elää reservaatissa niin [[Alberta]]ssa kuin [[Montana]]ssakin. Myös [[Idaho]]sta löytyy heidän asuttamansa [[Fort Hall]]inHallin reservaatti. Lukumäärä on uudelleen noussut yli 20&nbsp;000 hengen. Lisäksi reservaattien ulkopuolella asuu tuhansia mustajalkoja. Heidän oma kielensä on säilynyt, ja työelämässä he ovat ahkeraa kansaa pääelinkeinonaan [[karjanhoito]] ja [[maanviljelysmaanviljely]]. Mustajalkojen piegan-heimoon kuuluva [[Forrest Gerard]] johti 1970-luvun lopulla Yhdysvaltain intiaanihallintoa toimien intiaaniasiain valtuutettuna virkamiehenä. Oman kielensä lisäksi mustajalat ovat onnistuneet säilyttämään jotakin uskonnollisesta kulttuuristaan, johon aikoinaan kuului paljon salaperäistä taikauskoa ja mystiikkaa. Näin he muodostavat vahvan ketjunlenkin siinä yhä kasvavassa intiaanikansojen ketjussa, joiden vanha kulttuuri on elpymässä.