Ero sivun ”Jarno Hiilloskorpi” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
Toinen etunimi |
||
Rivi 1:
'''Jarno Ilmari Hiilloskorpi''' (s. [[8. marraskuuta]] [[1939]], [[Turku]])<ref>Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993, Tammi 1993</ref> on [[suomalainen]] [[näyttelijä]] ja [[elokuvaohjaaja]]. Hänen isänsä on näyttelijä [[Gunnar Hiilloskorpi]].
[[1960-luku|1960-luvun]] taitteessa Hiilloskorpi näytteli ahkerasti niin pää- kuin sivuosiakin useissa elokuvissa, kuten [[Ritva Arvelo]]n ''Kultainen Vasikka'' (1961), [[Maunu Kurkvaara]]n ''Yksityisalue'' ([[1962]]), [[Matti Kassila]]n ''Kaasua, komisario Palmu'' ([[1961]]) ja [[Ossi Skurnik]]in ainoaksi jäänyt ohjaustyö ''Tie pimeään'' ([[1963]]).
Rivi 5:
1960-luvulla Hiilloskorpi myös ohjasi pari elokuvaa, ''Varjostettua valoa'' ([[1962]]) ja ''Rakkaus alkaa aamuyöstä'' ([[1966]]). Kummatkin varsin onnistuneita elokuvia, mutta eivät saaneet katsojia 1960-luvun Suomalaisen elokuvan huonoina vuosina. Jälkimmäisessä näytellyt [[Uuno Turhapuro]] -elokuvien Unelma Säleikkönä paremmin tunnettu [[Elli Castrén]] voitti [[Jussi-palkinto|Jussi-palkinnon]] parhaasta naispääosasta.
1960-luvun jälkeen Hiilloskorpi katosi lähes täydellisesti suomalaisesta elokuvamaailmasta. Tämän jälkeen hän onkin tehnyt elämäntyönsä pääosin [[Kansallisteatteri]]n palveluksessa näyttelijänä ja ohjaajana. Yrjö Sirolan rooli [[Edvin Laine]]en ja [[Viktor Tregubovitsh]]in elokuvassa ''Luottamus'' ([[1976]]) on jäänyt toistaiseksi Hiilloskorven viimeiseksi näyttäytymiseksi valkokankaalla.
==Lähteet==
{{viitteet}}
==Aiheesta muualla==
| |||