Ero sivun ”John Buford” versioiden välillä

'''John Buford Jr'''. ([[4. maaliskuuta]] [[1826]] – [[16. joulukuuta]] [[1863]]) oli unionin ratsuväenupseeri, jolla oli merkittävä osuus [[Gettysburgin taistelu]]n ensimmäisenä päivänä.

 

Buford syntyi [[Woodford County]]ssä, [[Kentucky]]ssä, mutta kasvoi [[Rock Island]]issa [[Illinois]]issa kahdeksanvuotiaasta. Hänen isänsä oli merkittävä demokraattipoliitikko Illinoisissa ja [[Abraham Lincoln]]in poliittinen vastustaja. Hänen perheellään oli pitkät sotilasperinteet. John Jr:n isoisä, eversti Abraham Buford (Waxhawin massamurha) ja hänen isosetänsä palvelivat [[Virginia]]n rykmenteissä Amerikan itsenäisyyssodassa. Hänen velipuolestaan Napoleon Bonaparte Bufordista tuli kenraalimajuri [[Unioni]]n armeijaan. Hänen serkustaan Abraham Bufordista tuli ratsuväen prikaatinkenraali konfederaation armeijaan. John Jr. meni Knoxin Collegeen [[Galesburg]]iin Illinoisiin vuodeksi. Hän valmistui [[1848]] luokaltaan [[USA]]:n sotilasakatemiasta ja meni toisena luutnanttina 1. USA:n rakuunoihin ja siirrettiin seuraavana vuonna 2. rakuunoihin. Hän palveli Teksasissa ja lounaiosavaltioisssa, taisteli siouxeja vastaan ja osallistui rauhanturvaamistehtäviin verisessä Kansasissa, ja [[Utah]]in sodassa [[1858]]. Hänet oli sijoitettu Fort Crittendeniin, Utahiin [[1859]]-[[1861]]. Hän opiskeli John Watts de Peysterin töitä, joka oli uuden etenemislinjan kannattaja uudenlaisissa taisteluissa.

 

Kun sisällissota puhkesi Buford palasi itään asemapaikastaan Utahista. Hänet muistettiin miehenä, joka ajoi itsensä koville, ja tämä saattoi vaikuttaa hänen menestykseensä. Hänellä oli sukulaisia, jotka taistelivat etelän puolella ja saatuaan tarjouksen tehtävistä konfederaation armeijassa, legedan mukaan hän rypisti sen, ja heitti sen maahan julistaen "että eläisi ja kuolisi Unionin lipun alla". Marraskuussa 1861 hänet nimitettiin avustavaksi tarkastaja-kenraaliksi majurin arvoisena ja heinäkuussa [[1862]], palveltuaan useita kuukausia Washingtonin puolustuksessa, hän kohosi vapaaehtoisten prikaatinkenraaliksi. 1862 hän sai ensimmäisen komennuksensa kenraalimajuri [[John Pope]]n alaisena, komentajaksi II armeijakunnan ratsuväenprikaatiin unionin Virginian armeijassa, mikä taisteli kunniakkaasti toisessa [[Bull Run]]issa. Buford henkilökohtaisesti johti hyökkäystä taistelun lopussa, mutta haavoittui nilkkaan käytetystä luodista. Haava oli kipeä, mutta ei vakava, vaikkakin jotkut etelän sanomalehdet ilmoittivat että hän oli kuollut. Hän palasi aktiivipalvelukseen ja palveli ratsuväenkomentajana kenraalimajurien [[George B. McClellan]]in ja [[Ambrose Burnside]]n alaisina. Valitettavasti komennukseen ei kuulunut muuta kuin esikuntatehtäviä ja hän halusi kenttäkomennukselle. McClellanin Maryland-kampanjassa hän jälleen palveli Potomacin armeijan ratsuväenkomentajana [[South Mountain]]in ja [[Antietamin taistelu]]issa, korvaten prikaatinkenraali [[George Stoneman]]in McClellanin esikunnasta. Kenraalimajuri [[Joseph Hooker]]in alaisena kuitenkin Buford sai vakinaisen ratsuväen reserviprikaatin 1. ratsuväendivisioonasta Potomacin armeijasta.

 

[[Chancellorsvillen taistelu]]n jälkeen kenraalimajuri [[Alfred Pleasonton]] sai ratsuväenarmeijakunnan komennon, vaikkakin Hooker myöhemmin myönsi että Buford olisi ollut parempi valinta. Gettysburgin kampanjassa Buford, joka oli ylennetty 1. divisioonan komentajaksi, on saanut mainetta siitä että valitisti Gettysburgin taistelukentäksi. Bufordin divisioona oli ensimmäinen joka saapui Gettysburgiin ja pitivät onnistuneesti loitolla kenraalimajuri Henry Hethin konfederaation divisioonan. Tämä pysäytystoimi antoi kenraalimajuri [[John F. Reynolds]]in I armeijakunnan pitää korkeat mäet kaupungin länsipuolella helpotukseksi Bufordin divisioonalle. Bufordin toiminta antoi unioille tilaisuuden voittaa etelävaltiolaiset Gettysburgin länsipuolen kukkuloilla, mikä sai [[Robert E. Lee]]n armeijan kiistämättömään altavastaajan asemaan. Jälkeenpäin Pleasonton lähetti Bufordin sotilaan [[Emmitsburg]]iin Marylandiin varustautumaan uudestaan, järjestymään uudestaan, mikä oli huono päätös, sillä unionin vasen sivusta jäi suojattomaksi. Bufordin joukot eivät enää olleet mukana [[Gettysburgin taistelu]]issa, missä hän oli toiminut voiton avaimina.

 

Buford jahtasi etelävaltiolaisia [[Warrenton]]iin [[Virginia]]an, ja joutui sen jälkeen moniin taisteluihin Keski-Virginiassa, ja teki tärkeän palveluksen turvaamalla kenraalimajuri [[George Meade]]n lokakuun Bristoen kampanjan.

 

 

Vuoden [[1993]] elokuvassa Gettysburg Bufordia esitti [[Sam Elliott]].

 

* Bielakowski, Alexander M., "John Buford", ''Encyclopedia of the American Civil War: A Political, Social, and Military History'', Heidler, David S., and Heidler, Jeanne T., eds., W. W. Norton & Company, 2000, ISBN 0-393-04758-X.

* Eicher, John H., & Eicher, David J., ''Civil War High Commands'', Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.