Ero sivun ”Julkishyödyke” versioiden välillä

Esimerkki julkishyödykkeestä ja niihin liittyvistä ongelmista on pato, josta hyötyy jokaikinen maanviljelijä, joka sen takana on. Jotta padon voisi rakentaa, tarvitaan sille rahoitus, jota voi kuitenkin olla vaikea saada maanviljelijöiltä vapaaehtoisesti. Moni maanviljelijä varmastivoisi yrittäisiyrittää [[vapaamatkustaja]]ksi, väittäen, ettei juurikaan tarvitse patoa eikä siten suostu maksamaan sitä. Joku maanviljelijä saattaisi väittää päättäneensä ryhtyä viljelemään riisiä, joten pato itse asiassa haittaisi hänen toimintaansa.

Useimmiten ongelmienOngelmien takia julkishyödykkeitä ei välttämättä tuoteta yksityisesti, vaan[[vapaus|vapaassa]] ne[[markkinatalous|markkinataloudessa]] kuuluvatoptimaalista pikemminkinmäärää. [[julkinenJulkinen sektori|julkiseen sektoriin]] tuottaa monia julkishyödykkeitä. Tämä johtuu siitä, että kansantaloudellisesti kannattavin hinta julkishyödykkeen käytölle on rajakustannuksen hinta, joka julkishyödykkeissä taas on nolla tai lähellä nollaa. Tällä hinnallahintarakenteella yksityinen toimija ei välttämättä voisi puhtaan egoistisista syistä rahoittaa hyödykkeen optimaalisen määrän tuottamiseen vaadittavaa investointia. [[Kollektiivinen toiminta]] analysoi mahdollisuuksia, joilla julkishyödykkeitä voidaan järjestää kuluttajien vapaaehtoisella keskenäisellä toiminnalla ilman valtiota. Useimmat ihmiset ovat sen verran [[altruismi|altruistisia]], että osallistuvat julkishyödykkeiden tuottamiseen, vaikka eivät rahallisesti hyötyisikään siitä. Tämä ominaisuus on havaittu esimerkiksi empiirisissä kokeissa. Ominaisuutta selitetään [[evoluutiopsykologia]]lla: lajin geenien leviämistä on auttanut altruismi. Toinen selitys on kulttuurievoluutio, joka suosii osallistumista yhteisiin hankkeisiin.