Ero sivun ”Vanajan kartano” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
IA (keskustelu | muokkaukset) p l |
p →Presidentit vai saksalaiset: linkki:Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta |
||
Rivi 55:
Wilhelm Rosenlewin kuoleman jälkeen talon käyttö jäi vähäiseksi, ja perilliset totesivat sen ylläpidon tulevan liian kalliiksi. Lisäksi sota-aika aiheutti omat ongelmansa niin työvoiman kuin ylläpitotarvikkeiden hankkimisessa. Myöskään valtakunnan poliittisella ja taloudellisella eliitillä ei ollut aikaa pitkiin metsästysrientoihin. Kartano joutui myyntiin 1941, ja sille ilmaantui kaksi halukasta ostajaa: tasavallan presidentti [[Risto Ryti]] halusi tilan presidentin kesäasunnoksi Naantalin Kultarannan sijaan, ja saksalainen asekauppias [[Willi Daugs|Willy Daugs]] puolestaan halusi sen asunnokseen. Myynti ulkomaalaiselle vaati tuolloisen lainsäädännön mukaan sisäministeriön hyväksynnän, ja sellaisen Daugs saikin, kun ministeri vaihtui. Myynti saksalaiselle Daugsille tapahtui salaa presidentti Rytiltä. Kaupan jälkeen kartanosta tuli Daugsin asunto.
Moskovan välirauhanehtojen mukaan kaikki Suomessa ollut saksalainen omaisuus siirtyi Neuvostoliiton omaisuudeksi. Sopimus koski myös kaikkea yksityistä omaisuutta ja suomalaisia velkoja Saksalle. Näin Äikäälän kartano eli Vanajanlinna siirtyi muun suuren omaisuuden mukana Neuvostoliiton valtion omaisuudeksi. Paikan hallinnosta vastasi Neuvostoliiton Suomessa olevan omaisuuden hoitokunta (ks. [[Ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunta]]). Paikallisten kertoman mukaan Neuvostoliiton suurlähetystö ja [[Liittoutuneiden valvontakomissio|valvontakomissio]] käyttivät kartanoa vapaa-ajanviettopaikkanaan sodan jälkeisinä vuosina, mutta tästä ei kuitenkaan ole pitäviä todisteita. Hoitokunta huolehti tilan pelloista ja karjasta, mutta päärakennus jäi vähemmälle huomiolle ja alkoi rapistua.
== Neuvostoliitto ja Sirola-säätiö ==
| |||