Ero sivun ”Mieli–ruumis-ongelma” versioiden välillä

p
Päinvastoin kuin dualismi, mielenfilosofinen [[monismi (ontologinen)|monismi]] katsoo, ettei mielen ja ruumiin välillä olevaa perustavaa eroa. Nykyisin yleisin monismin muoto on [[fysikalismi]].<ref name="Kim">Kim, J.: "Mind-Body Problem", teoksessa {{OCP}}</ref> Fysikalistinen monismi katsoo, että ainoa olemassa oleva substanssi on fysikaalinen.<ref name="Stol">{{Verkkoviite | Osoite=http://plato.stanford.edu/archives/win2005/entries/physicalism/ | Tekijä=Stoljar, Daniel | Nimeke=Physicalism | Julkaisu=The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2005 Edition) | Julkaisija=Center for the Study of Language and Information, Stanford University | Viitattu=19. joulukuuta 2007}}</ref> Fysikalismi voidaan kuitenkin muotoilla monella eri tavalla, kuten alla on esitetty.
 
Toinen monismin muoto, [[idealismi (ontologinenontologia)|idealismi]], katsoo, että ainoa olemassa oleva substanssi on laatuaan henkinen. Vaikka puhdas idealismi, kuten esimerkiksi [[George Berkeley]]n [[subjektiivinen idealismi]], on harvinainen nykyaikaisessa länsimaisessa filosofiassa, jotkut filosofit, kuten [[William Seager]], ovat kannattaneet sen hienostuneempaa muotoa, [[panpsykismi]]ä. Sen mukaan henkiset kokemukset ja ominaisuudet ovat fysikaalisten kokemusten ja ominaisuuksien perustana.<ref>Chalmers, D: ''The Conscious Mind: In Search of a Fundamental Theory'' (1996). Oxford University Press. hardcover: ISBN 0-19-511789-1, paperback: ISBN 0-19-510553-2</ref>
 
[[Fenomenalismi]] on teoria, jonka mukaan ulkoisten olioiden representaatiot (tai [[aistinsisältö]]) ovat kaikki mitä on olemassa. Tällaisen näkemyksen omaksuivat ainakin joksikin aikaa [[Bertrand Russell]] ja monet [[looginen empirismi|loogiset positivistit]] 1900-luvun alkupuolella.<ref> Russell, Bertrand: ''Mysticism and Logic and Other Essays'', London: Longmans, Green. 1918.</ref>
Intentionality is the capacity of mental states to be directed towards (''about'') or be in relation with something in the external world.<ref name="Searleint" /> This property of mental states entails that they have [[mental content|contents]] and [[semantics|semantic referents]] and can therefore be assigned truth values. When one tries to reduce these states to natural processes there arises a problem: natural processes are not true or false, they simply happen.<ref>{{cite book | author=Fodor, Jerry | title=Psychosemantics. The problem of meaning in the philosophy of mind | publisher=MIT Press | location=Cambridge | year=1993 | id=ISBN 0-262-06106-6 }}</ref> It would not make any sense to say that a natural process is true or false. But mental ideas or judgments are true or false, so how then can mental states (ideas or judgments) be natural processes? The possibility of assigning semantic value to ideas must mean that such ideas are about facts. Thus, for example, the idea that [[Herodotus]] was a historian refers to Herodotus and to the fact that he was an historian. If the fact is true, then the idea is true; otherwise, it is false. But where does this relation come from? In the brain, there are only electrochemical processes and these seem not to have anything to do with Herodotus.<ref name="Int" />
-->
 
== Kielifilosofinen kritiikki mieli–ruumis-ongelmaa kohtaan ==
 
64 747

muokkausta