Versio 8. maaliskuuta 2008 kello 11.38 muokkaa Nitraus (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, ylläpitäjät 156 625 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 11. maaliskuuta 2008 kello 13.51 muokkaa kumoa Jniemenmaa (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 20 299 muokkausta →‎Tausta: selvennetty, kyseessä oli Antoniuksen legioonista Uudempi muutos →
Rivi 35: Antonius lähti pian Roomasta [[Brundisium]]iin, jonne oli saapunut osa joukoista, jotka hän oli määrännyt siirrettäväksi Macedoniasta Galliaan. Tilanteen kärjistyessä Octavianus lähti [[Campania]]an, jossa hän kokosi itselleen armeijan Caesarin veteraaneista. Octavianuksella ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta koota tällaista armeijaa, vaan hän käytti rahalahjoja ja asemaansa Caesarin poikana saadakseen sotilaat puolelleen.<ref>Cambridge Ancient History s.478</ref> Caesarin veteraanien mielestä Antoniuksen olisi pitänyt kostaa Caesarin murhaajille. Octavianus lupasi myös sotilaille 2000 [[sestertius\|sestertiuksen]] rahalahjan ja lupasi heille 20 000 sodan loputtua. Kaksi ~~hänelle~~Antoniukselle aikaisemmin uskollista legioonaa, [[Legio Martia]] ja [[Legio IIII Macedonica]], jotka olivat matkalla Brundisiumista Roomaan loikkasivat Octavianuksen leiriin. Octavianukselle päätyivät myös Antoniuksen armeijan [[sotanorsu]]t. Antonius oli tuolloin Roomassa ja hän yritti 28. marraskuuta saada senaatin julistamaan Octavianuksen valtakunnan viholliseksi, mutta tämä epäonnistui. Antonius epäili omien joukkojensa lojaalisuutta, jos hän joutuisi taisteluun Octavianusta vastaan. Hän otti tällöin itselleen vielä uskolliset joukot ja marssi Gallia Cisalpinaa kohti, jossa hän aikoi hyökätä Decimus Brutuksen kimppuun.<ref>Cambridge Ancient History s.478-479</ref> <ref>Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#11 45.11–13], Suetonius 10.10, Appianus 40–44</ref> Senaatissa ilakoitiin siitä, että Caesarin entiset kannattajat riitelivät keskenään. [[Cicero]], joka tuolloin oli vaikutusvaltaisimpia senaattoreja, alkoi kannattaa Octavianusta, jolla oli jo valmis armeija, jota senaatti saattoi käyttää Antoniusta vastaan. Octavianusta pidettiin kokemattomana, eikä hänen uskottu olevan yhtä vaarallinen senaatille kun Antonius. Cicero alkoi kampanjoida Octavianuksen puolesta ja yritti saada senaatin julistamaan Marcus Antoniuksen isänmaan viholliseksi.<ref>Cambridge Ancient History s.479</ref>

Ero sivun ”Mutinan sota” versioiden välillä