Ero sivun ”Muutto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Käyttäjän 82.215.206.23 vandalismi kumottiin ja sivu palautettiin käyttäjän Anr tekemään versioon 4422877. |
|||
Rivi 14:
Lintujen ''suunnistaminen'' on monimutkainen asia. Valoisaan aikaan muuttavat linnut seuraavat ns. muuttolinjoja, joita ovat esim. rannikkolinjat, niemenkärjet, joet ja vuorijonot. Tyypillisiä tällaisia lajeja ovat esim. [[pelikaani]]t, [[haikara]]t, [[joutsen]]et, [[päiväpetolinnut]], [[kurki|kurjet]], [[kyyhky]]t, [[varikset]] ja monet muut [[varpuslinnut]]. Maapallon pyörimisliikkeen ne pystyvät aistimaan suuntimalla aurinkoa. Yömuuttajilla on enemmän ongelmia, ja niille on kehittynyt aivojen yhteyteen erityinen maan [[magneetti]]kenttiin reagoiva elin. Sen avulla ne pystyvät suunnistamaan pimeässä ja pilvisessä säässä ilman maa- ja taivaanmerkkejä. Kirkkaina öinä ne osaavat käyttää kuun ja tähtien asemaa oikean suunnan määrittämiseen. Vanhat linnut, jotka ovat suorittaneet saman muuttomatkan useita kertoja, oppivat maamerkit ja tutut levähdyspaikat. Näin esim. kurjet, jotka ainakin syksyllä muuttavat perheittäin, opettavat poikasilleen maantietoa.
=== Esimerkkejä ===
Suomessa pesivä ''[[Luhtakerttunen]]'' on pitkän matkan muuttaja, joka talvehtii eteläisessä Afrikassa. Se saapuu Suomeen kesäkuun alussa ja ryhtyy heti pesimäpuuhiin. Pesimäkierto kestää n. 6-7 viikkoa, minkä jälkeen aikuiset linnut alkavat valmistautua syysmuuttoon syömällä itsensä lihaviksi, so. keräämällä suuren rasvavaraston. Luhtakerttunen muuttaa öisin, ja sen muuttostrategiana on lentää mahdollisimman pitkälle yön aikana ja levätä seuraava päivä. Suurten rasvavarastojen ansiosta sen ei tarvitse käyttää seuraavaa päivää ruokailuun, vaan se voi levätä. Kerttusilla ei ole [[sulkasato]]a Suomessa, vaan niiden on suoritettava kaksisuuntainen, yhteensä lähes 20 000 kilometrinen muuttolento, sekä vielä kesä Suomessa samoilla [[höyhen|sulilla]]. Aikuiset luhtakerttuset lähtevät kohti [[Afrikka]]a heinä-elokuun vaihteessa. Yön pituus Suomessa on silloin 5-6 tuntia. Pienten varpuslintujen keskimääräinen lentonopeus on vain n. 40 km/h. Yhden yön aikana kerttunen ehtii lentää n. 200 km. Sateisina, kovatuulisina öinä ne joko eivät lähde muutolle, tai lentävät vain lyhyitä matkoja. Muutaman päivän välein kerttusen on syötävä kunnolla ja silloin se hakeutuu oivalliselle ruokapaikalle, esim. jokien suistoihin, reheviin merenlahtiin tai lintujärville. Tällaisille paikoille kerääntyy hyvien muuttoöiden jälkeen valtavia määriä kerttusia. Välimeren ja Saharan ylitykseen kerttunen tarvitsee täyden rasvavaraston, sillä se joutuu silloin muuttamaan myös valoisaan aikaan, eikä pysty saamaan ravintoa merestä tai hiekkaerämaasta. Koko muuttomatka Suomesta [[Etelä-Afrikka]]an kestää siis n. 2-3 kuukautta. Talvehtimisalueella kerttunen käy läpi täydellisen sulkasadon, jonka kesto on n. 1½ kuukautta. Etelän syksyn alkaessa maalis-huhtikuussa kerttunen tankkaa itsensä, ja lähtee takaisin kohti synnyinseutuaan. Toistaiseksi vanhin suomalainen luhtakerttunen on ollut lähes 7 vuoden ikäinen. Se on tehnyt 6 edestakaista matkaa Suomen ja eteläisen Afrikan välillä, eli lentänyt muuttolentoa n. 120 000 km, 3 kertaa maapallon ympäri. Tällä strategialla luhtakerttunen saa elää lähes jatkuvassa kesässä.
[[Pajusirkku]] on runsas, koko Suomessa pesivä rantojen lintu. Pääosa pajusirkuistamme saapuu huhtikuussa, ja ryhtyy tuota pikaa pesimäpuuhiin. Pajusirkut pesivät melko säännöllisesti 2 kertaa lisääntymiskauden aikana, eli pesimäkierron pituus on n. 3 kuukautta. Aikuisten sulkasato alkaa jo pesimäkierron loppuvaiheessa, ja kestää 7-8 viikkoa. Sulkasato päättyy syyskuun puoliväliin mennessä, jonka jälkeen sirkut alkavat valmistautua muutolle. Päämuutto tapahtuu syyskuun lopulla. Ne eivät kerää niin suuria rasvavarastoja kuin kerttuset, sillä ne eivät muuta niin kauaksi, vaan pajusirkut talvehtivat [[Italia]]n, [[Sveitsi]]n ja [[Saksa]]n kosteikoilla ja pensaikoissa. Pajusirkutkin muuttavat pääasiassa öisin. Päivällä ne ruokailevat ja lepäävät. Perillä Italiassa ne ovat marras-joulukuussa. Täällä ne viettävät 2-3 kuukautta, usein sangen koleissa olosuhteissa. Niillä ei ole sulkasatoa talvella. Koska pajusirkku syö pääasiassa siemeniä, se ei ole riippuvainen hyönteisten massaesiintymisistä, ja pystyy viettämään elämänsä pääosan viileissä olosuhteissa.
[[Luokka:Siirtolaisuus]]
[[Luokka:Biologia]]
[[Luokka:Ornitologia]]
| |||