Wikipedia

Ero sivun ”J. Johnston Pettigrew” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p lähteet
p Botti lisäsi: en:J. Johnston Pettigrew; kosmeettisia muutoksia
Rivi 1:
'''James Johnston Pettigrew''' ([[4. heinäkuuta]] [[1828]] – [[17. heinäkuuta]] [[1863]]) oli kirjailija, lakimies, kielitieteilijä, diplomaatti ja etelävaltioiden kenraali [[USA]]:n sisällissodassa. Hän oli yksi katastrofaalisen Pickettin hyökkäyksen johtajista ja kaatui muutamia päiviä [[Gettysburgin taistelu]]n jälkeen konfederaation armeijan perääntyessä [[Virginia]]an.
 
Johnston Pettigrew syntyi [[Ranska]]n hugenottitaustaiseen rikkaaseen perheeseen [[Tyrrell County]]ssä [[Pohjois-Carolina]]ssa. Hän meni Pohjois-Carolinan yliopistoon Chapel Hilliin 15-vuotiaana. Hän valmistui matemaatiikasta ja klassillisista kielistä ja oli filantrooppisen seuran jäsen. Hän johti myös luokkansa nyrkkeilyä ja miekkailua. Hän ansaitsi kiitosta saavutuksistaan presidentti [[James K. Polk]]ilta, joka nimitti hänet apulaisprofessoriksi USA:n laivastoakatemiaan. Sitten hän opiskeli lakia [[Baltimore]]ssa ja liittyi setänsä firmaan [[Charleston]]iin Etelä-Carolinaan, ja matkusti [[Saksa]]an opiskelemaan lakia. Hän matkusteli ympäri Eurooppaa seitsemän vuotta, missä hän oppi puhumaan ja kirjoittamaan [[ranska]]a, [[saksa]]a, [[italia]]a ja [[espanja]]a ja lukemaan [[kreikka]]a, [[heprea]]a ja [[ arabia]]a. Hän kirjoitti matkakirjan "Notes on Spain and the Spaniards" ja vietti aikaa palveluksessa diplomaattina.
 
Palattuaan USA:aan Pettigrew valittiin [[Etelä-Carolina]]n hallintoon [[1856]]. Huolimatta saavutuksistaan kielitieteessä ja siviiliosaamisestaan, Pettigrew suuntasi sotilasuralle palvellakseen maataan ja kotiosavaltiotaan. Joulukuussa 1860 hän palveli Etelä-Carolinan kuvernöörin adjutanttina ja seuraavasas huhtikuussa osallistui neuvotteluihin kuvernöörin toimiston, Etelä-Carolinan sotilasviranomaisten ja Unionin [[Fort Sumter]]in komentajan välillä [[Charleston]]in satamassa.
Rivi 9:
Kun nuori sukulainen pyysi "turvapaikkaa" Pettigrewin esikunnassa, hän vastasi "Vakuutan sinulle että prikaatin turvattomin paikka olen minä. Kaikin tavoin pyri saamaan hänet irti typerästä turvapaikkakuvitelmastaan, mitä hän tulisi katumaan myöhemmin. Vaaran paikka on kunnian paikka." Hän tarkoitti totta sanoillaan.
 
Peninsula-kampanjan aikana kesällä 1862, Pettigrew haavoittui vakavasti [[Seven Pinesin taistelu]]ssa. Häneen osui luoti, joka vahingoitti hänen kurkkuaan, olkapäätään ja henkitorveaan. Pettigrew miltei vuosi kuiviin, ja kun hän makasi haavoittuneena, hän sai toisen luodin käteensä ja häntä iskettiin pistimellä oikeaan jalkaan. Uskoen haavansa kuolettaviksi, Pettigrew ei antanut ainoankaan miehistään jättämään taisteluasemiaan kantaakseen hänet taakse. Kuolleena kentälle jätettynä hän tuli tajuihinsa unionin sotavankina. Hänet vaihdettiin kaksi kuukautta myöhemmin, hän toipui haavoistaan ja vietti syksyn komentaessaan kenraalimajuri [[Daniel Harvey Hill]]in divisioonan prikaatia [[Richmond]]in ympräillä. Talvella hän komensi prikaatia Etelä-[[Virginia]]ssa. Hän palasi Pohjois-Carolinan prikaatiinsa juuri ajoissa aloittaakseen Gettysburgin kampanjan kesäkuussa [[1863]].
 
Konfederaation sotaministeriö oli sijoittanut Pettigrewin prikaatin kenraali [[Robert E. Lee]]n [[Pohjois-Virginian armeija]]an ja Pettigrew matkusti [[Fredericksburg]]iin Virginiaan, liittyäkseen uudestaan siihen armeijaan toukokuussa. Pettigrewin prikaati oli yksi vahvimmista kenraalimajuri [[Henry Heth]]in divisioonassa kenraalimajuri [[A.P. Hill]]in kolmannessa armeijakunnassa. Tuoreissa univormuissa ja aseistettuina osavaltion miliisin asevarastoista otetuilla kivääreillä, hänen rykmenttinsä esittivät hienon sotilaallisen ilmestyksen marssilla läpi [[Maryland]]in ja [[Pennsylvania]]n. Jotkut hänen rykmenttiupseereistaan kuuluivat myös Pohjois-Carolinan plantaasien "aristokraatteihin," mukaanlukien eversti Collett Leventhorpe 11. Pohjois-Carolinan jalkaväen komentaja ja 21-vuotias Harry Burgwyn 26. Pohjois-Carolinan komentaja. Hänen prikaatinsa ei ollut taistelussa lähes vuoteen ja käsitti yli 2.500 upseeria ja miestä.
 
Pettigrewin prikaati yhdistyi ratutaprikaatiin [[1. heinäkuuta]] [[1863]], McPhersonin ja Herbstin farmeilla länteen Gettysburgista, missä kaikki neljä hänen rykmenttiään kärsivät tuhoisia menetyksiä 40%—mutta onnistuivat ajamaan unionin joukot pois McPhersonin harjanteelta. Kenraali Pettigrew otti divisioonan komennon kenraali Hethin haavoituttua sinä iltapäivänä ja yritti uudelleenjärjestää moukaroidun divisioonan seuraavan päivän taistelussa kun he makasivat Seminary Ridgen takana.
Rivi 19:
Kun divisioona eteni, se sai vastaansa murhaavaa tulta. Pettigrewin hevonen ammuttiin hänen altaan ja hän jatkoi jalkaisin. Hän pääsi 100 jaardin päähän kiviaidasta Cemetery Ridgellä, ja haavoittui pahoin vasempaan käteensä tykinammuksen räjähdyksessä. Kovista tuskistaan huolimatta Pettigrew jäi sotilaidensa luokse kunnes oli ilmeistä että hyökkäys oli epäonnistunut. Pidellen veristä kättään hän käveli kohti Seminary Ridgeä ja kohtasi Kenraali Leen. Pettigrew yritti puhua mutta Lee, nähdessään hirveän haavan puhui ensin: "Kenraali, olen pahoillani nähdessäni sinun haavoittuneen. Mene selustaan." Pettigrew tervehti kivuliaasti, ei puhunut mitään vaan palasi selistaan.
 
Kenraali Pettigrew jatkoi divisioonansa komennossa peräännyttäessä Potomac-joelle kunnes Heth toipui. Tulvivan [[Potomac]]in pysäyttämänä Falling Waters-joella Länsi-Virginiassa, Pettigrewin prikaati teki nopeasti puolustuslinjan Marylandin puolelle suojatakseen joenylityspaikan tietä. Unionin ratsuväki tiedusteli jatkuvasti asemia kun Leen armeija ylitti ponttoonisiltoja Länsi-Virginiaan. Aamulla [[14. heinäkuuta]] Pettigrewin prikaati oli yksi viimeisistä konfederaation yksiköistä Potomac-joen pohjoispuolella, kun unionin joukot etenivät paikalle. Pettigrew johti sotilaitaan etulinjassa jalkaisin, kun unionin ratsuväkimies Michigan-prikaatista ampui häntä lähietäisyydeltä, ja luoti osui häntä vatsaan. Hänet kannettiin välittömästi selustaan ja Potomacin yli, sillä hän ei halunnut jäädä liittovaltion joukkojen käsiin. Hän kuoli kolme päivää myöhemmin lähellä Bunker Hilliä Länsi-Virginiassa. Hänen prikaatinsa oli kärsinyt 56% menetykset, ja tuhottu taistelorganisaationa kokonaan.
 
Pettigrewin menetys tuhosi hänen perheensä suruun, ja hänen kuolemansa vuoksi pidettiin Pohjois-Carolinassa surupäivä. Hänen kuolemansa vaikutti myös Leehen, joka kirjoitti "Armeija on menettänyt urhoollisen sotilaan, ja konfederaatio pätevän upseerin. Kenraali Pettigrewin ruumis palautettiin Pohjois-Carolinaan perhetilalle, "Bonarvaan," mikä on nyt osa Pettigrewin valtiopuistoa Tyrrell Countyssä.
 
Kenraali James Johnston Pettigrewin leiri #1401 ja USA:n armeijan laivaston alus toisessa maailmansodassa nimettiin hänen mukaansa.
Rivi 27:
Pettigrewiä näytteli [[George Lazenby]] vuoden [[1993]] elokuvassa Gettysburg.
 
== Lähteet ==
* Busey, John W., and Martin, David G., ''Regimental Strengths and Losses at Gettysburg'', Hightstown, NJ: Longstreet House, 1982.
* Eicher, John H., and Eicher, David J., ''Civil War High Commands'', Stanford University Press, 2001, ISBN 0-8047-3641-3.
* Gottfried, Bradley M., ''Brigades of Gettysburg'', Da Capo Press, 2002, ISBN 0-306-81175-8.
* Tagg, Larry, [http://www.rocemabra.com/~roger/tagg/generals/ ''The Generals of Gettysburg''], Savas Publishing, 1998, ISBN 1-882810-30-9.
* U.S. War Department, [http://cdl.library.cornell.edu/moa/browse.monographs/waro.html ''The War of the Rebellion'']: ''a Compilation of the [[Official Records of the American Civil War|Official Records]] of the Union and Confederate Armies'', U.S. Government Printing Office, 1880–19011880–1901.
 
 
Rivi 38:
 
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset kenraalit|Pettigrew, J. Johnston]]
 
[[en:J. Johnston Pettigrew]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/J._Johnston_Pettigrew”