Avaa päävalikko

Muutokset

544 merkkiä poistettu, 11 vuotta sitten
kh +fix -vieläkin parannettavaa kielessä.
| casus =
| aluemuutokset =
| lopputulos = Antonius kukistuulyötiin
| taistelija1 = Tasavaltalaiset
| taistelija2 = Marcus Antonius tukijoineen
}}
 
'''Mutinan sota''' oli vuonna [[43 eaa.]] käyty [[Rooman sisällissota]], joka käytiin [[Marcus Antonius|Marcus Antoniuksen]] ja hänen vastustajiensa välillä. Antonius piiritti [[Mutina]]ssa yhtä Caesarin murhaajista [[Decimus Junius Brutus Albinus|Decimus Junius Brutus Albinusta]] [[Mutina]]ssa (nykyinen Modena)., Brutustajota auttamaan saapuivat senaatin lähettämät konsulit [[Aulus Hirtius]] ja [[Gaius Vibius Pansa Caetronianus]]. TaistelussaTaisteluihin mukana oliosallistui myös Caesarin adoptoitu poikaadoptoima [[Octavianus]]. Konsuli Pansa kuoli Mutinan lähettyvillä käydyssä Forum Gallorumin taistelussa saamiinsa haavoihin. ja Hirtius kaatui puolestaan Mutinan kaupungin ulkopuolella käydyssä taistelussa.
 
TaistelunSota jälkeenpäättyi, kun Antonius ja Octavianus muodostivat [[toinen triumviraatti|toisen triumviraatin]], jonka kolmanneksi jäseneksi otettiin [[Lepidus]]. Ajan myötä Antonius ja Octavianus riitaantuivat, ja vuonna [[31 eaa.]] Octavianus kukisti Antoniuksen lopullisesti [[Aktionin taistelu]]ssa. Tämän jälkeen Octavianus oli Rooman valtakunnan kiistaton johtaja.
 
== Tausta ==
[[Kuva:Illus266 - Marcus Antonius.png|right|thumb|[[Marcus Antonius]] oli Julius Caesarin tärkeimpiä alaisia. Caesarin murhan jälkeen hän nousi Caesarin kannattajien johtajaksi.]]
[[Julius Caesar]] murhattiin [[15. maaliskuuta]] vuonna [[44 eaa.]], Murhanjonka jälkeen Caesarin konsulikumppani Marcus Antonius oli noussutnousi valtaan samalla, kun Caesarin murhaajat olivat paenneetpakenivat kaupungistaRoomasta. Huhtikuussa 44 eaa. Roomaan saapui Caesarin siskon Julian siskonpoikatyttärenpoika [[Augustus|Octavianus]], jonka diktaattori oli testamentissaan adoptoinut. Antonius teki kaikkensa estääkseen Octavianusta saamasta hänelle kuuluvaa Caesarin perintöä. Octavianus käytti Caesarin nimeä saadakseen tämän entiset sotilaat puolelleen.<ref>Kivimäki ja Tuomisto s.34-35</ref><ref>Suetonius 10, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#5 45.5-7]</ref>
 
Caesarin murhaajien joukossa oli ollut muun muassa [[Decimus Junius Brutus Albinus]], jonka Caesar oli jo aikaisemmin nimittänyt [[Gallia Cisalpina]]n maaherraksi. [[Marcus Antonius]] halusi kuitenkin tämän provinssin itselleen, koska se sijaitsi lähempänä Roomaa kuin [[Macedonia]], jonka maaherraksi hänet oli aikaisemmin nimitetty. Useat senaattorit sympatisoivatasettuivat Caesarin murhaajien kanssapuolelle ja pelkäsivät Antoniuksen kasvavaa valtaa. Antonius sai kuitenkin senaatin vastustuksesta huolimatta [[Comitia|kansankokouksen]] nimittämään itsensä Gallia Cisalpinan maaherraksi, mutta Brutus ei aikonut luopua provinssistaan vapaaehtoisesti. Antonius ajoi myös läpi päätöksen siitä, että neljä Macedoniassa olleista legioonista siirrettäisiin hänen alaisuuteensa Gallia Cisalpinaan. <ref>Osgood s.40, Cambridge Ancient History s.474</ref>
 
[[kuva:M-T-Cicero.jpg|left|thumb|Cicero oli senaatin vaikutusvaltaisimpia jäseniä.]]
Antonius lähti pian Roomasta [[Brundisium]]iin, jonne oli saapunut osa joukoista, jotka hän oli määrännyt siirrettäväksi Macedoniasta Galliaan. Tilanteen kärjistyessä Octavianus lähti [[Campania]]an, jossa hän kokosi itselleen armeijan Caesarin veteraaneista. Octavianuksella ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta koota tällaista armeijaa, vaan hän käytti rahalahjoja ja asemaansa Caesarin poikana saadakseen sotilaat puolelleen.<ref>Cambridge Ancient History s.478</ref>
 
Caesarin veteraanien mielestä Antoniuksen olisi pitänyt kostaa Caesarin murhaajille. Octavianus lupasi myös sotilaille 2000 [[sestertius|sestertiuksen]] rahalahjan ja lupasi heille 20&nbsp;000 sodan loputtua. Kaksi hänelle aikaisemmin uskollista legioonaa, [[Legio Martia]] ja [[Legio IIII Macedonica]], jotka olivat matkalla Brundisiumista Roomaan loikkasivat Octavianuksen leiriin. OctavianusOctavianukselle saipäätyivät myös Antoniuksen armeijaan kuuluneetarmeijan [[sotanorsu]]t. Antonius oli tuolloin Roomassa ja hän yritti 28. marraskuuta saada senaatin julistmaanjulistamaan Octavianuksen valtakunnan viholliseksi, mutta tämä epäonnistui. Antonius epäili omien joukkojensa lojaalisuutta, jos hän joutuisi taisteluun Octavianusta vastaan. Hän otti tällöin itselleen vielä uskolliset joukot ja marssi Gallia Cisalpinaa kohti, jossa hän aikoi hyökätä Decimus Brutuksen kimppuun.<ref>Cambridge Ancient History s.478-479</ref> <ref>Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#11 45.11–13], Suetonius 10.10, Appianus 40–44</ref>
 
Senaatissa ilakoitiin siitä, että Caesarin entiset kannattajat riitelivät keskenään. [[Cicero]], joka tuolloin oli vaikutusvaltaisimpia senaattoreja, alkoi tämän jälkeen kannattaa Octavianusta, jolla oli jo valmis armeija, jota senaatti saattoi käyttää Antoniusta vastaan. Octavianusta pidettiin myös kokemattomana, eikä hänen uskottu olevan yhtä vaarallinen kuinsenaatille kun AntoniuksenAntonius. Cicero alkoi kampanjoida Octavianuksen puolesta ja yritti saada senaatin julistamaan Marcus Antoniuksen isänmaan viholliseksi.<ref>Cambridge Ancient History s.479</ref>
 
== Sota alkaa ==
Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 43 eaa. konsuliksi jo aikaisemmin nimitetty [[Gaius Vibius Pansa Caetronianus|Vibius Pansa]] avasi senaatin istunnon. Monta päivää kestäneiden keskustelun tuloksena Octavianus nimitettiin senaattoriksi ja hänelle myönnettiin propreetorin ''imperium'', joka laillisti hänen siihen asti laittoman armeijansa. Senaatti määräsi vuoden 43 eaa. toisen konsulin [[Aulus Hirtius|Aulus Hirtiuksen]] ottamaan Octavianuksen armeijan komentoonsa. Senaatti lupasi myös maksaa Octavianuksen lupaamat 20&nbsp;000 sestertiutasestertiusta Martian ja neljännen legioonan joukoille.sotilaille ja Pansa sai määräyksen värvätä uusia legioonia sotaa varten. Ciceron yritykset julistaa Antonius valtion viholliseksi epäonnistuivat taas [[Lucius Calpurnius Piso Caesoninus|Lucius Calpurnius Pison]] vastustuksesta.<ref>Cambridge Ancient History s.480</ref><ref>Everitt 75–76, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#29 45.29–38], Suetonius 10.10–12</ref> Hirtius ja Pansa olivat kummatkin maltillisia Caesarin kannattajia. Hirtius oli Caesarin entinen sotapäällikkö, ja hän oli tunnettu myös tunnettu kirjailijana. Hän on muun muassa Caesarin Gallian sotaa käsittelevän teoksen viimeisen osan kirjoittaja. Kummatkin konsulit olivat myös hyvissä väleissä Ciceron kanssa.
 
{{sitaatti|Kaupungissa oli tähän aikaan suuri vaikutusvalta Cicerolla. Tämä mies, joka kiihotti koko maailmaa AntonistaAntoniusta vastaan, sai vihdoin aikaan, että senaatti julisti Antoniuksen isänmaan viholliseksi, myönsi Caesarille [[liktori]]saattueen ja sotapäällikön arvomerkit ja lähetti saman vuoden konsulit, Pansan ja Hirtiuksen, karkottamaan Antoniusta Italiasta.|Plutarkhos, Kuuluisien miesten elämäkertoja, Antonius. Kääntänyt Kalle Suuronen}}
 
Senaatissa toivottiin kuitenkin vielä Antoniuksen luopumaanluopuvan aikeistaan. Fufius Calenuksen ehdotuksesta senaatti päätti lähettää ryhmänlähetystön neuvottelemaan Antoniuksen kanssa. Ryhmään kuului muun muassa Ciceron vastustaja Piso. Jos Antonius ei perääntyisi Gallia Cisalpinasta tulisi senaatti julistamaan sodan häntä vastaan.<ref>Cambridge Ancient History s.480</ref>
 
[[Kuva:Marcus Aemilius Lepidus.jpg|right|thumb|Marcus Aemilius Lepiduksen kolikko. Lepidus oli Julius Caesarin kannattaja, joka olija vuonna 44 eaa. Caesarin ratsuväen päällikkö eli ''magister equitum''.]]
Antoniuksen, Brutuksen ja Octavianuksen joukkojen lisäksi läntisissä provinsseissa oli Caesarin kannattajia, joiden lojaalisuudestalojaaliuudesta senaattia kohtaan ei oltu varmoja. [[Lepidus]], Caesarin ''[[magister equitum]]'', oli [[Gallia Narbonensis|Gallia Narbonensiksessa]]. Galliassa oli myös Caesarin entinen upseeri [[Lucius Munatius Plancus]], joka oli Caesarin murhan jälkeen nimitetty Gallian maaherraksi. Lepidus ja Plancus lähettivät kummatkin kirjeitä senaatille, joissa he kehottivat senaattia pyrkimään saada aikaan rauhansopimusrauhansopimukseen Antoniuksen kanssa. Ainakin Plancus oli ollut yhteyksissä Antoniuksen kanssa. Cicero vastusti minkäänlaista sopimusta, joka olisi jättänyt Antoniuksen komentoon minkäänlaisia joukkoja. Antonius yritti puolestaan saada Octavianuksen ja Hirtiuksen liittoutumaan kanssaan. Cicero tuomitsi Antoniuksen rauhanaikeet kolmannessatoista filippolaispuheessaan[[filippolaispuhe]]essaan ja luonnehti tätä rikollisenarikolliseksi. Cicero kirjoitti myös kirjeitä myös Lepidukselle ja Plancukselle, joita hänjoissa nuhteli heitä. Plancus lähettikin senaatille kirjeen, jossa hän pyysi anteeksi käytöstään ja syytti tapahtumasta sotilaitaan, joille Antonius oli tehnyt suuria lupauksia.<ref>Cambridge Ancient History IX s.470-471, 482-483</ref>
 
== Joukot ==
Sodan alussa tasavaltalaisten joukot koostuivat pääasiassa Octavianuksen värväämistä joukoista ja niistä kahdesta Antoniuksen legioonasta, jotka olivat loikanneet Octavianuksen puolelle. Octavianus värväsi Caesarin veteraanien joukosta kaksi legioonaa ja lisäksi yhden legioonan,alokkaista jokakoostuvan koostui alokkaistalegioonan. Konsuli Pansa värväsi myös neljä alokkaista koostuvaa legioonaa sodan aikana.<ref name="Appian47">[http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Appian/Civil_Wars/3*.html Appianus - The Civil Wars 3.47]</ref>
* [[Legio IV Macedonica]] (Antoniuksen entinen legioona, loikkasi Octavianuksen puolelle)<ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/iiii_macedonica.html Livius.org - Legio IIII Macedonica]</ref>
* [[Legio Martia]] (Antoniuksen entinen legioona,loikkasi Octavianuksen puolelle, numeroa ei tiedetä)
* [[Legio VII Claudia Pia Fidelis|Legio VII Paterna]] (Octavianuksen värväämä, koostui Caesarin entisistä sotilaista)<ref name="Osgood50"/><ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/vii_claudia_pia_fidelis.html Livius.org - Legio VII Claudia Pia Fidelis]</ref>
* [[Legio VIII Augusta|Legio VIII Gallica]] (Octavianuksen värväämä, koostui Caesarin entisistä sotilaista)<ref name="Osgood50"/><ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/viii_augusta.html Livius.org - Legio VIII Augusta]</ref>
* Pansan värväämät neljä legioonaa.<ref name="Cicero F 10.30">[http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/ptext?lookup=Cic.+Fam.+10.30 M. Tullius Cicero, Letters, F 10.30] Servius Sulpicius Galban kirje Cicerolle 16. huhtikuuta 43 eaa.</ref> Yleensä konsulien legioonat oliolivat numeroitu I, II, III ja IV.
 
Appianuksen mukaan Decimus Brutuksen joukot,piiritettynä jotkaMutinassa olivatolleet piiritettyinä Mutinassajoukot:
* Kolme legioonaa (yksi koostui kokemattomista alokkaista)<ref name="Appian50">[http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Appian/Civil_Wars/3*.html Appianus 3.50]</ref>
* Appianuksen mukaan Brutuksella oli myös "suuri määrä [[gladiaattori|gladiaattoreita]]"<ref name="Appian50" />
 
== Mutinan piiritys ==
Brutus yritti aluksi puolustautua Antoniusta vastaan, mutta joutui pian alakynteen. BrutusHän perääntyi Mutinan kaupunkiin, jota Antonius alkoi piirittääpiirittämään. Antonius lähetti kaupunkiin miehiään, yrittämäänjotka yrittivät saada Brutuksen sotilaat jättämään tämänkarkaamaan.
 
Helmikuussa 43 eaa. Octavianus marssi joukkojensa kanssa Arretiumiin, jossa hän kohtasi Hirtiuksen. Octavianus oli tuolloin vielä kokematon eikä ollut koskaan johtanut sotilaita taistelussa. Hirtius otti heti koko armeijan johtoonsa. Hirtiusja antoi Octavianuksen johdettavaksi luultavasti vain kaksi legioonaa, ja pitipitäen itse muun muassa kaksi Antoniukselta loikannutta kokenutta makedonialaista legioonaa. Octavianusta ärsytti myös se, että konsulit ja eräät muut senaatin jäsenet yrittivät vielä neuvotella Antoniuksen kanssa. Octavianuksen kannaltaOctavianukselle oli tärkeää estääetteivät Antoniusta ja senaattiasenaatti pääsemästälöytäisi minkäänlaiseenminkäänlaista yhteisymmärrykseenyhteisymmärrystä.<ref>Everitt 78</ref>
 
Kun Octavianus sai kuulla Mutinan piirityksestä, hän taivutteli Hirtiuksen marssimaan joukkoineen Antoniusta vastaan., Toinenvaikka toinen konsuleista oli vielä Roomassa kokoamassa uusia legioonia. Octavianus pelkäsi, että Mutinan puolustajat antautuisivat ruoan käydessä vähiin. Octavianus ja Hirtius lähtivät matkaan ja valtasivat läheisen Bononian (nykyinen [[Bologna]]) ilman taistelua, koska kaupungin varuskunta oli paennut. Antonius lähetti heitä vastaan ratsuväkeä, mutta se lyötiin pakosalle. Mutinan lähellä virtaavan joen yli Octavianuksen ja Hirtiuksen armeija ei kuitenkaan päässyt Antoniuksen joukkojen ansiosta. Brutukselle saatiin kuitenkin lähetettyä viesti, että apu oli lähellä.<ref>Everitt 76, 79, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/46*.html#36 46.36]</ref>
 
Kun Antonius näki, ettei Brutus aikonut hevillä antaa periksi, hän jätti veljensä [[Lucius Antonius|Luciuksen]] huolehtimaan kaupungin piirityksestä. Antoniuksen ja Hirtiuksen armeijat seisoivat nenäkkäin monen päivän ajan. Kummankinja armeijanarmeijoiden ratsuväkiosastot kahakoivat keskenään. Yllättäen germaaniratsuväki[[germaani]]ratsuväki, jonka Octavianus oli saanut loikkaamaan omalle puolelleen, loikkasi takaisin Antoniuksen leiriin. Ratsuväen joukkoon kuului myös [[sotanorsu]]ja. Germaanit pääsivät loikkaamaan vihollisen puolelle, kun osa ratsuväestä oli lähdössä leiristä kahakoimaan Antoniuksen joukkojen kanssa. Germaanit ratsastivat muiden edellä, mutta kääntyivät yllättäen ympäri ja hyökkäsivät entisten liittolaistensa kimppuun. Toinen välikohtaus tapahtui, kun sotilaat, jotka oli lähetetty kuumastakin armeijasta keräämään muonaa, alkoivat kahakoida keskenään. Antoniuksen joukot pääsivät tässä taistelussa niskan päälle. Näiden pienten voittojen kannustamana ja saatuaan tiedon siitä, että Pansa pian saapuisi paikalle vereksien joukkojen kanssa, Antonius päätti hyökätä vihollisen leiriä vastaan. Hirtius ja Octavianus eivät kuitenkaan halunneet ryhtyä taisteluun ennen kuin Pansa pääsisi paikalle.<ref name="Dio37">Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/46*.html#37 46.37]</ref>
 
== Forum Gallorumin taistelu ==
[[Kuva:Mutinan taistelu.svg|right|thumb|350px|Armeijoiden liikkeet ennen Forum Gallorumin taistelua.]]
Antonius päätti ottaa osan joukoistaan ja tehdä yllätyshyökkäyksen Pansan kokemattomia joukkoja vastaan. Osan joukoistaan hän määräsi hyökkäämään vihollisen leiriä vastaan, jotta vihollinen ei huomaisi Antoniuksen aikeita. Antonius lähti matkaanöiselle marssille kahden legioonanlegioonansa kanssa öiselle marssille. Hirtius oli kuitenkin varuillaan ja lähetti Sulpicius Galban ja Carfulenuksen johdolla Pansalle lisäjoukkoja. Hirtiuksen lähettämiin veteraanijoukkoihin kuului ''Legio Martia'' sekä hänen ja Octavianuksen henkivartiostot (''[[Pretoriaanikaarti|cohors praetoria]]''). Antonius asetti legioonansa väijytykseen eräänerääseen Forum Gallorum -nimiseen kylään ja sitä ympäröivälle suolle. Ainoastaan Antoniuksen kevytaseiset ja ratsuväki pysyttelivät näkyvillä. Nähdessään nämä joukot Legio Martia ja pretoriaanit lähtivät heti hyökkäykseen. Legio Martian ja pretoriaanien kohotitkohortit eivät kerenneetehtineet muodostaa kunnollista taistelujärjestystä, vaan ryhmittyivät suoraan marssimuodostelmastaan suoraksi taistelulinjaksi. Niin sanotussa ''simplex acies'' taistelujärjestyksessä joukot taistelivat yhdessä rivissä., mutta Yleensäyleensä legioonat taistelivat useammassa rivistössä. Legio Martian ja pretoriaanikohorttien sotilaat eivät pystyneet hillitsemään itseään, vaan lähtivät käskyistä huolimatta rajuun hyökkäykseen. Octavianuksen pretoriaanikohortti taisteli rivistön keskellä, [[Via Aemilia]]lla, Mutinan ja Bononian välisellä tiellä, joka kulki soisen maaston läpi korotetulla harjanteella. Legio Martian kahdeksan kohorttia taistelivat soisella alueella tien oikealla puolella. Vasemmallaja vasemmalla siivellä taistelivat Legio Martian loput kaksi kohorttia ja Hirtiuksen pretoriaanit. Taistelujärjestyksestä voidaan päätellä, että kahdeksan Legio Martian kohorttia oli marssinut joukkojen kärjessä. Sen perässä olivat marssineet pretoriaanit ja kaksi Legio Martian kohorttia.<ref name="Cowan"/>
 
YhtäkkiäYllättäen Antonius määräsi piilossa olleet joukkonsa hyökkäämään. Galba määräsi paikalle kerenneet kaksi legioonaansa seuraamaan näiden perässä.<ref name="Montagu s.236">Montagu s.236</ref> Oikealla siivellä, jossa osa Legio MartiaMartian kohorteista taisteli Antoniuksen Legio XXXV:tä vastaan, käytiin ankara yhteenotto. Vaikka Antoniuksen legioonalla oli miesylivoima, pystyivät Legio Martian sotilaat jopa lyömään heidät takaisin. Pian Antoniuksen mauretaanialainen[[Mauretania (provinssi)|mauretanialainen]] ratsuväki uhkasi kuitenkin saartaa oikean siiven ja Legio Martian oli peräännyttävä. Antoniuksen joukot olivat ilmeisesti niin väsyneitä, etteivät ne jaksaneet seurata perääntyviä joukkoja. Kevytaseisetja joukotkevytaseiset pitivät Antoniuksen ratsuväen loitolla samalla, kun Legio Martia perääntyi.<ref name="Cowan"/>
 
Pansan joukot joutuivat alakynteen vasemmalla siivellä, jossa Hirtiuksen henkivartiosto taisteli Antoniuksen Legio II:tä vastaan. Antoniuksen vahva ratsuväki yritti kiertää vihollisen selustaan ja pakotti tämän perääntymään. Via Aemilialla taistellut Octavianuksen henkivartiosto sai vastaansa Antoniuksen ja tämä liittolaisen [[Junius Silanus|Junius Silanuksen]] pretoriaanit.<ref name="Cowan"/> Octavianuksen pretoriaanit taistelivat viimeiseen mieheen asti.<ref name="Montagu s.236">Montagu s.236</ref>
 
Suuri osa Pansan joukoista kaatui, ja loput perääntyivät leiriinsätakaisin leiriin. Pansa haavoittui pahasti, kun hän sai keihään kylkeensä., ja Haavoittunuthaavoittunut konsuli vietiin Bononiaan.<ref name="Montagu s.236" /> Antonius yritti vallata leirin rynnäköllä, mutta epäonnistui. Octavianus ja Hirtius saivat kuulla Pansan tappiosta ja päättivät, että Hirtius ottaisi 20 kohorttia ja hyökkäisi Antoniuksen kimppuun. Octavianus jäi puolestaan vartioimaan leiriä. Paluumatkalla omaan leiriinsä Antoniuksen taistelusta väsyneet joukot joutuivat Hirtiuksen hyökkäyksen kohteeksi, ja heidät lyötiin perusteellisesti.<ref>Everitt 79–80</ref><ref name="Dio37" /><ref name="Cicero F 10.30" /><ref name="Montagu s.237">Montagu s.237</ref>
 
Lyötyään Antoniuksen joukot Hirtiuksen joukot tervehtivät komentajansakomentajaansa ''[[imperaattori]]na''. Myös Pansaa ja Octavianusta tervehdittiin imperaattoreina, vaikka heillä ei ollut osuutta voittoon.<ref>Cambridge Ancient History IX, s.483</ref> Dio Cassiuksen mukaan myös senaatti soi Hirtiukselle tämän kunnian.<ref name="Dio38">Dio Cassius 46.38</ref>
 
Sulpicius Galba kerottookertoo kirjeessään Cicerolle, että heidän joukkonsa olivat ottaneet sotasaaliikseen kaksi aquilaa[[aquila]]a ja kuusikymmentä muuta tunnusta. ja Galba pitipitikin Forum Gallorumin taistelua suurena voittona.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Ross Cowan | Nimeke=Roman Legionary 58 BC - AD 69 (s.49)| Julkaisupaikka= | Julkaisija=Cambridge University Press | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 1841766003}}</ref>
 
Vuosia taistelun jälkeen Antonius väitti Octavianuksen paenneen Forum Gallorumin taistelusta. Antoniusken mukaan Octavianus palasi leiriin vasta seuraavana aamuna hukattuaan hevosensa ja purppuraisen komentajan viittansa. Väitteen todenperäisyydestä ei ole tietoa ja se saattaa liittyä Antoniuksen ja Octavianuksen väliseen propagandasotaan, jota käytiin vuosien ajan. Dio Cassiuksen mukaan Octavianuksen henkivartiosto taisteli viimeiseen mieheen ilman johtajaansa, joka oli jäänyt vartioimaan leiriä. Jos Octavianus oli mukana taistelussa, niin hän ei ainakaan ollut tehnyt suurempaa vaikutusta.<ref>Everitt s.80</ref>
 
Dio Cassiuksen mukaan samaan aikaan Forum Gallorumin taistelun kanssa käytiin taistelu T. Munatius Plancuksen ja [[Pontius Aquila]]n ja T. Munatius Plancuksen välillä., Aquilajoka oli yksi Caesarin murhaajista. Hän oli liittoutunut murhan jälkeen Brutuksen kanssa ja toimi hänen legaattinaan Gallia Cisalpinassa. Aquila kukisti Plancuksen ja ajoi hänet pois Pollentian kaupungista.<ref name="Dio38" />
 
== AntoniusMutinan lyödääntaistelu ==
[[Kuva:Young August Louvre Ma2577.jpg|right|thumb|Octavianus nuorena miehenä. Vuonna [[43 eaa.]] Octavianus oli vielä nuori ja kokematon, mutta hän oli suosittu murhatun Caesarin entisten kannattajien keskuudessa.]]
Antonius joutui perääntymään leiriinsä Forum Gallorumista. Dio Cassius kerotookertoo, että osa Antoniuksen kannattajista jätti hänet taistelun jälkeen. Octavianus ja Hirtius ilahtuivat tästä ja päättivät provosoida Antoniuksen uudelleen taisteluun.<ref name="Dio38" /> Muutamaja muutama päivä Forum Gallorumin taistelun jälkeen Antoniuksen oli pakko uskaltautua taisteluun. RatkaisevaTämä ratkaiseva taistelu Antoniusta vastaan käytiin 21. huhtikuuta. <ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s.483, Osgood s.56</ref>
 
Antoniuksen heikentynyt armeija joutui alakynteen Hirtiuksen ja Octavianuksen armeijan hyökätessä. Decimus Brutus teki ehkä myös ehkä hyökkäyksen Antoniuksen joukkoja vastaan Mutinasta käsin. Hirtiuksen johtamat joukot murtautuivat Antoniuksen leiriin ja Dio Cassius kertoo konsulin kaatuneen taistellessaan Antoniuksen komentoteltan edessä.<ref name="Dio39">Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/46*.html#39 46.39]</ref> Octavianus oli tällä kertaa myös mukana itse taistelussa, ja hänen kerrotaan kantaneen kuolleen Hirtiuksen ruumiin turvaan.<ref name="Everitt81">Everitt s.81</ref> Suetonius puolestaan kertoo, että Octavianus "haavoistaan ja verenvuodosta" huolimatta otti harteilleen kuolevan kotkankantajan sotamerkin eli ''[[aquila]]n'' ja kantoi sen omaan leiriin.<ref name="Everitt81"/> Antonius perääntyi ratsuväkensä ja jäljelle jääneen jalkaväkensä kanssa. <ref name="Mutina"/>
 
== Taistelun jälkeen ==
TaistelunMutinan taistelun jälkeen Antonius pakeni Galliaan [[Lepidus|Marcus Lepiduksen]] luokse. Matkalla Antoniuksen joukot kärsivät suunnattomia rasituksia, mutta Antoniushän näytti suuria johtajan lahjoja ja jakoijakaen sotilaidensotilaidensa kärsimykset.<ref name="Everitt81"/>
 
Myös Hirtiuksen konsulikumppani Pansa menehtyi Forum Gallorumin taistelussa saamiinsa haavoihin muutama päivä Mutinan taistelun jälkeen. Väitettiin, että Pansan kreikkalainen lääkäri Glyco olisi myrkyttänyt hänet Octavianuksen käskystä. Toukokuussa [[Marcus Brutus]] sai kuulla myrkytyshuhuista ja puolusti Glycoa, joka oli Brutuksen mukaan rehti mies. Toinen huhu kertoi, että Octavianus olisi itse tappanut Hirtiuksen taistelun tiimellyksessä. Tämä ei luultavasti ole totta, koska konsulin murha keskellä taistelukenttää eituskin olisi voinut jäädäjäänyt huomaamatta. Tosiasia kuitenkin on, että konsulien kuoleman ansiosta Octavianuksen valta kasvoi suunnattomasti. Senaatti määräsi Octavianuksen luovuttamaan konsulien armeijan Decimus Brutukselle, mutta Octavianus kieltäytyi ja piti joukot itsellään. Hänellä oli nyt kahdeksan legioonaa, jotka olivat lojaaleja hänelle henkilökohtaisesti eikä senaatille. Octavianus sanoikin, etteivät legioonat taistelisi Julius Caesarin murhaajien alaisina. Octavianus kieltäytyi myös tekemästä yhteistyötä Decimus Brutuksen kanssa.<ref name="Everitt81"/>
 
Senaatissa riemuttiin, kun saatiinMutinan kuullapiirityksen taistelunlopputulos lopputuloksestakuultiin. Senaatti julisti viimein Antoniuksen valtion viholliseksi ja myönsi Decimus Brutukselle [[triumfi]]n. Cicero ehdotti Octavianukselle ''[[ovatio]]ta'', mutta tämä ehdotus ei saanut kannatusta. Sotilaille luvattu hulppea 20&nbsp;000 [[sestertius|sestertiuksen]] palkkio laskettiin 10&nbsp;000 sestertiukseen. Senaatti määräsi, että palkkiorahat jaettaisiin senaatin nimittämän neuvoston kautta, eikä joukkojen komentajan kautta, kuten yleensä oli tapana. Octavianusta ei valittu tähän neuvostoon. OctavianuksenHänen sotilaatsotilaansa raivostuivat tästä ja lähettivät valituksensa senaatille Roomaan. Senaatti määräsi, että kuolleiden konsulien armeija tulisi siirtää Decimus Brutuksen komentoon. Octavianus julisti, ettei olisi minkäänlaisissa tekemisissä ottoisänsä murhaajan kanssa. Myös Legio III:n ja Martian sotilaat kieltäytyivät ottamaanottamasta vastaan käskyjä Caesarin murhaajalta. Brutus lähti kuitenkinjoka tapauksessa ajamaan takaa Antoniuksen joukkoja takaaarmeijaa, mutta pian Antonius sai lisäjoukkoja liittolaiseltaan [[Publius Ventidius Bassus|Publius Ventidius Bassukselta]], joka oli koonnut kolme legioonaa Picenumissa. Antonius pääsi pakenemaan Gallia Narbonensikseen., kun Octavianus ei edes yrittänyt pysäyttää Antoniustahäntä. <ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s.483-484, Osgood s.56</ref><ref name="Everitt82">Everitt s.82</ref>
 
[[Kuva:Antony with Octavian aureus.jpg|right|thumb|Kolikko vuodelta 41 eaa. Mutinassa toisiaan vastaan taistelleet Antonius ja Octavianus pääsivät pian yhteisymmärrykseen.]]
Galliassa Antonius saapui Lepiduksen armeijan luokse toukokuun lopulla. LepiudusLepidus oli useaan otteeseen julistanut kannattavansa senaattia, mutta häneen ei luotettu. Lepiduksen sotilaat, kuten AntoniksenkinAntoniuksenkin sotilaat he, olivat Caesarin veteraaneja, ja julistivat, etteivät he aikoisi taistella Antoniusta vastaan. Sotilaiden painostuksesta Lepidus antoi lopulta periksi ja liittoutui Antoniuksen kanssa. Decimus Brutus suuntasi tämän jälkeen matkansa [[Lucius Munatius Plancus|Lucius Munatius Plancuksen]] luokse., Plancuksenjonka uskottiin pysyvänpysyneen lojaalina senaatille. Kesän kuluessa [[Gaius Asinius Pollio]] julisti myös kannattavansa Antoniusta ja Lepidusta. Pollio sai suostuteltua PlanucuksenPlancuksen liittymään AntoniukseenAntoniuksen kannattajiin. Decimus Brutus yritti tämän jälkeen paeta maitse Macedoniaan Marcus Brutuksen luokse. Italiassa Octavianus taas odotti tilaisuutta saada hyökätä Brutuksen kimppuun. Brutuksen joukot karkasivat suurissa joukoissa. Lopulta Brutus joutui erään gallialaisen päällikön vangiksi, ja hänet surmattiin Antoniuksen käskystä. Lopputuloksena oli se, että Antoniuksen komennossa oli 23 legioonaa. Ocatavianuksellaja oliOctavianuksella 17. <ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s.484-485, Osgood s.57</ref><ref name="Everitt82"/>
 
== Octavianuksen Rubikon ==
Vahvistaakseen asemiansa Octavianus lähetti Roomaan joukon [[Sadanpäämies|sadanpäämiehiä]], jotka vaativat komentajalleen konsulin virkaa. Octavianus oli lain mukaan yli kaksikymmentä vuotta liian nuori tähän virkaan. Senaattija senaatti torjui sotilaiden vaatimuksen. Octavianuksen mukaan hänen sotilaansa suuttuivat tästä ja vaativat häntä johtamaajohtamaan heidät Roomaan. Elokuussa OcatvianusOctavianus ylitti [[RubiconRubikon]]in ja marssi Roomaan. Saadessaan kuulla tästä senaatti myönsi heti Octavianukselle luvan asettua ehdokkaaksi konsuliksi ja lupasi Octavianuksen sotilaille suuria rahasummia. Pian senaatti sai kuitenkin kullakuulla että Africasta oli tulossa lojaaleja joukkoja ja perui päätöksensä. Octavianus ei välittänyt tästä, vaan pystytti leirinsä Rooman ulkopuolella. Seuraavana päivänä Octavianus ratsasti kaupunkiin henkivartiostonsa kanssa ja määräsi sotilailleen jaettavaksi 2500 sestertiusta valtion varoista. Senaatin Octavianus pakotti senaatin nimittämään itsensä ja serkkunsa [[Quintus Pedius|Quintus Pediuksen]] konsuleiksi. Octavianus ajoi myös läpi useita uusia lakeja, muun muassa ''lex Pedian'', joka teki Caesarin murhasta rikollisen teon. <ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s.485, Osgood s.58-59</ref>
 
Vuoden 43 eaa. kesällä Octavianus lähti Roomasta yhdentoista legioonan voimin. Kaikki luulivat hänen ryhtyvän taisteluun Antoniusta vastaan, mutta todellisuudessa Octavianus ja Antonius olivat päättäneet solmia liiton keskenään. Niin sanottuun [[toinen triumviraatti|toiseen triumviraattiin]] he ottivat jäseneksi myös Lepiduksen. <ref name="Everitt82"/>
505

muokkausta