Ero sivun ”Mutinan sota” versioiden välillä

Antoniuksen joukot lyötiin perusteellisesti, ja taistelunTaistelun jälkeen Antonius pakeni Galliaan [[Lepidus|Marcus Lepiduksen]] luokse. Matkalla Antoniuksen joukot kärsivät suunnattomia rasituksia, mutta Antonius näytti suuria johtajan lahjoja ja jakoi sotilaiden kärsimykset.<ref name="Everitt81"/>

Myös Hirtiuksen konsulikumppani Pansa menehtyi Forum Gallorumin taistelussa saamiinsa haavoihin muutama päivä Mutinan taistelun jälkeen. Väitettiin, että Pansan kreikkalainen lääkäri Glyco olisi myrkyttänyt hänet Octavianuksen käskystä. Toukokuussa [[Marcus Brutus]] sai kuulla myrkytyshuhuista ja puolusti Glycoa, joka oli Brutuksen mukaan rehti mies. Toinen huhu kertoi, että Octavianus olisi itse tappanut Hirtiuksen taistelun tiimellyksessä. Tämä ei luultavasti ole totta, koska konsulin murha keskellä taistelukenttää ei olisi voinut jäädä huomaamatta. Tosiasia kuitenkin on, että konsulien kuoleman ansiosta Octavianuksen valta kasvoi suunnattomasti. Senaatti määräsi Octavianuksen luovuttamaan konsulien armeijan Decimus Brutukselle, mutta Octavianus kieltäytyi ja piti joukot itsellään. Hänellä oli nyt kahdeksan legioonaa, jotka olivat lojaaleja hänelle henkilökohtaisesti eikä senaatille. Octavianus sanoikin, etteivät legioonat taistelisi Julius Caesarin murhaajien alaisina. Octavianus kieltäytyi myös tekemästä yhteistyötä Decimus Brutuksen kanssa.<ref name="Everitt81"/>

Senaatissa riemuttiin, kun saatiin kuulla taistelun lopputuloksesta. DecimusSenaatti Brutuksellejulisti senaattiviimein Antoniuksen valtion viholliseksi ja myönsi Decimus Brutukselle [[triumfi]]n. Cicero ehdotti Octavianukselle ''[[ovatio]]ta'', jamutta tämä ehdotus ei saanut kannatusta. sotilailleSotilaille luvattu hulppea 20&nbsp;000 [[sestertius|sestertiuksen]] palkkio laskettiin 10&nbsp;000 sestertiukseen. Senaatti määräsi, että palkkiorahat jaettaisiin senaatin nimittämän neuvoston kautta, eikä joukkojen komentajan kautta, kuten yleensä oli tapana. Octavianusta ei valittu tähän neuvostoon. Octavianuksen sotilaat raivostuivat tästä ja lähettivät valituksensa senaatille Roomaan. Senaatti määräsi että kuolleiden konsulien armeija tulisi siirtää Decimus Brutuksen komentoon. Octavianus julisti ettei olisi minkäänlaisissa tekemisissä ottoisänsä murhaajan kanssa. Myös Legio III:n ja Martian sotilaat kieltäytyivät ottamaan vastaan käskyjä Caesarin murhaajalta. Brutus lähti kuitenkin ajamaan Antoniuksen joukkoja takaa, mutta pian Antonius sai lisäjoukkoja liittolaiseltaan [[Venditus|Venditukselta]], joka oli koonnut kolme legioonaa Picenumissa. Antonius pääsi pakenemaan Gallia Narbonensikseen. Octavianus ei edes yrittänyt pysäyttää Antoniusta. <ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s.483-484, Osgood s.56</ref><ref name="Everitt82">Everitt s.82</ref>

SamallaGalliassa saatiinAntonius kuulla,saapui ettäLepiduksen Antoniusarmeijan luokse toukokuun lopulla. Lepiudus oli saanutuseaan uusiaotteeseen liittolaisiajulistanut kannattavansa senaattia, mutta häneen ei luotettu. Lepiduksen lisäksisotilaat, kuten Antoniksenkin sotilaat he olivat Caesarin veteraaneja, julistivat etteivät he aikoisi taistella Antoniusta vastaan. Sotilaiden painostuksesta Lepidus antoi lopulta periksi ja liittoutui Antoniuksen kanssa. Decimus Brutus suuntasi tämän häntäjälkeen tukivatmatkansa [[Lucius Munatius Plancus|Lucius Munatius Plancuksen]] jaluokse. Plancuksen uskottiin pysyvän lojaalina senaatille. Kesän kuluessa [[Gaius Asinius Pollio]]. Heidänjulisti tuellaanmyös Antoniuksellakannattavansa oliAntoniusta taasja Lepidusta. Pollio sai suurisuostuteltua armeijaPlanucuksen komentonsaliittymään allaAntoniukseen. Decimus Brutus oliyritti seurannuttämän Antoniustajälkeen omienpaeta legiooniensamaitse kanssa.Macedoniaan NytMarcus Antonius oli hänelle liianBrutuksen voimakasluokse. Italiassa Octavianus taas odotti tilaisuutta saada hyökätä Brutuksen kimppuun. Brutuksen joukot karkasivat suurissa joukoissa. Brutus yrittijoutui jatkaaerään muutamangallialaisen lojaalinpäällikön kannattajanvangiksi, kanssaja matkaahänet Macedoniaansurmattiin MarcusAntoniuksen Brutuksenkäskystä. luokse,Lopputuloksena muttaoli jäise eräänettä gallialaisenAntoniuksen päällikönkomennossa vangiksi,oli ja23 hänetlegioonaa. surmattiinOcatavianuksella Antoniuksenoli käskystä17. <ref name="Mutina">Cambridge Ancient History s.484-485, Osgood s.57</ref><ref name="Everitt82"/>