Ero sivun ”Mutinan sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Joukot: korjattu |
paranneltu taustaa |
||
Rivi 30:
[[Julius Caesar]] murhattiin [[15. maaliskuuta]] vuonna [[44 eaa.]] Murhan jälkeen Caesarin konsulikumppani Marcus Antonius oli noussut valtaan samalla kun Caesarin murhaajat olivat paenneet kaupungista. Huhtikuussa 44 eaa. Roomaan saapui Caesarin siskon Julian siskonpoika [[Augustus|Octavianus]], jonka diktaattori oli testamentissaan adoptoinut. Antonius teki kaikkensa estääkseen Octavianusta saamasta hänelle kuuluvaa Caesarin perintöä. Octavianus käytti Caesarin nimeä saadakseen tämän entiset sotilaat puolelleen.<ref>Kivimäki ja Tuomisto s.34-35</ref><ref>Suetonius 10, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#5 45.5-7]</ref>
Caesarin murhaajien joukossa oli ollut muun muassa [[Decimus Junius Brutus Albinus]], jonka Caesar oli jo aikaisemmin nimittänyt [[Gallia Cisalpina]]n maaherraksi. [[Marcus Antonius]] halusi kuitenkin tämän provinssin itselleen, koska se sijaitsi lähempänä Roomaa kuin [[Macedonia]], jonka maaherraksi hänet oli aikaisemmin nimitetty. Useat senaattorit sympatisoivat Caesarin murhaajien kanssa ja pelkäsivät Antoniuksen kasvavaa valtaa. Antonius sai kuitenkin senaatin vastustuksesta huolimatta kansankokouksen nimittämään itsensä Gallia Cisalpinan maaherraksi, mutta Brutus ei aikonut luopua provinssistaan vapaaehtoisesti. Antonius ajoi myös läpi päätöksen siitä että neljä Macedoniassa olleista legioonista siirrettäisiin hänen alaisuuteensa Gallia Cisalpinaan. <ref>Osgood s.40, Cambridge Ancient History s.474</ref>
[[kuva:M-T-Cicero.jpg|left|thumb|Cicero oli senaatin vaikutusvaltaisimpia jäseniä.]]
Antonius lähti pian Roomasta [[Brundisium]]iin, jonne oli saapunut osa joukoista, jotka hän oli määrännyt siirrettäväksi Macedoniasta Galliaan. Tilanteen kärjistyessä Octavianus lähti [[Campania]]an, jossa hän kokosi itselleen armeijan Caesarin veteraaneista. Octavianuksella ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta koota tällaista armeijaa, vaan hän käytti rahalahjoja ja asemaansa Caesarin poikana saadakseen sotilaat puolelleen.<ref>Cambridge Ancient History s.478</ref>
Caesarin veteraanien mielestä Antoniuksen olisi pitänyt kostaa Caesarin murhaajille. Octavianus lupasi myös sotilaille
Senaatissa ilakoitiin siitä, että Caesarin entiset kannattajat riitelivät keskenään. [[Cicero]], joka tuolloin oli vaikutusvaltaisimpia senaattoreja, alkoi tämän jälkeen kannattaa Octavianusta, jolla oli jo valmis armeija, jota senaatti saattoi käyttää Antoniusta vastaan. Octavianusta pidettiin myös kokemattomana, eikä hänen uskottu olevan yhtä vaarallinen kuin Antoniuksen. Cicero alkoi kampanjoida Octavianuksen puolesta ja
Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 43 eaa. konsuliksi jo aikaisemmin nimitetty [[Gaius Vibius Pansa Caetronianus|Vibius Pansa]] avasi senaatin istunnon. Monta päivää kestäneiden keskustelun tuloksena Octavianus nimitettiin senaattoriksi ja hänelle myönnettiin propreetorin ''imperium'', joka laillisti hänen siihen asti laittoman armeijansa. Senaatti määräsi vuoden 43 eaa. toisen konsulin [[Aulus Hirtius|Aulus Hirtiuksen]] ottamaan Octavianuksen armeijan komentoonsa. Senaatti lupasi myös maksaa Octavianuksen lupaamat 20 000 sestertiuta Martian ja neljännen legioonan joukoille. Pansa sai määräyksen värvätä uusia legioonia sotaa varten. Ciceron yritykset julistaa Antonius valtion viholliseksi epäonnistuivat taas [[Lucius Calpurnius Piso Caesoninus|Lucius Calpurnius Pison]] vastustuksesta.<ref>Cambridge Ancient History s.480</ref><ref>Everitt 75–76, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#29 45.29–38], Suetonius 10.10–12</ref> Hirtius ja Pansa olivat kummatkin maltillisia Caesarin kannattajia. Hirtius oli Caesarin entinen sotapäällikkö, ja hän oli myös tunnettu kirjailijana. Hän on muun muassa Caesarin Gallian sotaa käsittelevän teoksen viimeisen osan kirjoittaja. Kummatkin konsulit olivat myös hyvissä väleissä Ciceron kanssa.
{{sitaatti|Kaupungissa oli tähän aikaan suuri vaikutusvalta Cicerolla. Tämä mies, joka kiihotti koko maailmaa Antonista vastaan, sai vihdoin aikaan, että senaatti julisti Antoniuksen isänmaan viholliseksi, myönsi Caesarille [[liktori]]saattueen ja sotapäällikön arvomerkit ja lähetti saman vuoden konsulit, Pansan ja Hirtiuksen, karkottamaan Antoniusta Italiasta.|Plutarkhos, Kuuluisien miesten elämäkertoja, Antonius. Kääntänyt Kalle Suuronen}}
Senaatissa toivottiin kuitenkin vielä Antoniuksen luopumaan aikeistaan. Fufius Calenuksen ehdotuksesta senaatti päätti lähettää ryhmän neuvottelemaan Antoniuksen kanssa. Ryhmään kuului muun muassa Ciceron vastustaja Piso. Jos Antonius ei perääntyisi Gallia Cisalpinasta tulisi senaatti julistamaan sodan häntä vastaan.<ref>Cambridge Ancient History s.480</ref>
== Joukot ==
| |||