Ero sivun ”Mutinan sota” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typoja
Rivi 35:
Antonius lähti pian Roomasta [[Brundisium]]iin, jonne oli saapunut osa joukoista, jotka hän oli määrännyt siirrettäväksi Macedoniasta Galliaan. Tilanteen kärjistyessä Octavianus lähti [[Campania]]an, jossa hän kokosi itselleen armeijan Caesarin veteraaneista. Octavianuksella ei ollut minkäänlaista laillista oikeutta koota tällaista armeijaa, vaan hän käytti rahalahjoja ja asemaansa Caesarin poikana saadakseen sotilaat puolelleen.
 
Caesarin veteraanien mielestä Antoniuksen olisi pitänyt kostaa Caesarin murhaajille. Octavianus lupasi myös sotilaille suuremman rahapalkkion kuin mitä Antonius aikoi heille maksaa. Kun Antonius oli matkalla Roomaan, kaksi hänelle aikaisemmin uskollista legionaalegioonaa, [[Legio Martia]] ja [[Legio IIII Macedonica]], loikkasivat Octavianuksen leiriin. Antonius otti tällöin itselleen vielä uskolliset joukot ja marssi Gallia Cisalpinaa kohti, jossa hän aikoi hyökätä Decimus Brutuksen kimppuun, koska tämä ei aikonut luopua provinssistaan.<ref>Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#11 45.11–13], Suetonius 10.10, Appianus 40–44</ref>
 
Senaatissa ilakoitiin siitä, että Caesarin entiset kannattajat riitelivät keskenään. [[Cicero]], joka tuolloin oli vaikutusvaltaisimpia senaattoreja, alkoi tämän jälkeen kannattaa Octavianusta, jolla oli jo valmis armeija, jota senaatti saattoi käyttää Antoniusta vastaan. Octavianusta pidettiin myös kokemattomana, eikä hänen uskottu olevan yhtä vaarallinen kuin Antoniuksen. Cicero alkoi kampanjoida Octavianuksen puolesta ja sai senaatin julistamaan Marcus Antoniuksen isänmaan viholliseksi. Ciceron tuella Octavianus nimitettiin senaattoriksi propreetorin arvolla vuoden [[43 eaa.]] alussa. Hänelle myönnettiin myös ''imperium'', joka laillisti hänen siihen asti laittoman armeijansa. Senaatti määräsi tämän jälkeen Octavianuksen vuoden 43 eaa. konsulien [[Aulus Hirtius|Aulus Hirtiuksen]] ja [[Gaius Vibius Pansa Caetronianus|Gaius Vibius Pansa Caetronianuksen]] kanssa kukistamaan Antoniusta.<ref>Everitt 75–76, Dio Cassius [http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Cassius_Dio/45*.html#29 45.29–38], Suetonius 10.10–12</ref> Hirtius ja Pansa olivat kummatkin maltillisia Caesarin kannattajia. Hirtius oli Caesarin entinen sotapäällikkö, ja hän oli myös tunnettu kirjailijana. Hän on muun muassa Caesarin Gallian sotaa käsittelevän teoksen viimeisen osan kirjoittaja. Kummatkin konsulit olivat myös hyvissä väleissä Ciceron kanssa.
Rivi 53:
* Appianuksen mukaan Brutuksella oli myös "suuri määrä [[gladiaattori|gladiaattoreita]]"<ref name="Appian50" />
 
Antoniuksen joukkoihin kuului kolme MacedoniastaMakedoniasta siirrettyä legioonaa (joista kaksi oli loikannut Octavianuksen puolelle). Lisäksi armeijaan kuului yksi veteraaneista koostuva legioona.<ref name="Appian46">[http://penelope.uchicago.edu/Thayer/E/Roman/Texts/Appian/Civil_Wars/3*.html Appianus 3.46]</ref>
* Legio II (yksi Antoniuksen makedonialaisista legioonista)<ref name="Cowan">Cowan 2007, s.13-14</ref><ref name="Osgood50">Osgood s.50</ref><ref name="Cicero F 10.30" />
* [[Legio V Alaudae]] (veteraaneista muodostettu legioona)<ref name="Osgood50"/><ref>[http://www.livius.org/le-lh/legio/v_alaudae.html Livius.org - Legio IIII Macedonica]</ref>