Ero sivun ”Philippus Arabs” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: vi:Philip Ả rập |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Antoninianus Marcus Julius Philippus.jpg|thumb|Philippus Arabs kolikossa.]]
'''Marcus Julius Philippus''' (n. [[204]]–[[249]]), usein '''Philippus Arabs''' (Philippus Arabialainen), oli [[Rooman valtakunta|Rooman]] [[Rooman keisari|keisari]] vuosina [[244]]–[[249]]
==Keisariutta edeltävä aika==
Philippus syntyi pienessä kylässä [[Arabia Petraea|Arabian]] provinssissa, noin 50 km [[Damaskos|Damaskoksesta]] etelään. Hänen isästään Julius Marinuksesta tiedetään, että hän oli Rooman kansalainen ja jonkinlainen paikallinen heimopäällikkö. Muutoin Philippuksen sukutausta on hämärän peitossa, samoin hänen uransa kehitys lähes 40 vuoden ikään asti. Varhaisin luotettava tieto on, että keisari [[Gordianus III]] nimitti hänet [[pretoriaanikaarti]]n [[pretoriaaniprefekti |prefektiksi]] vuonna [[243]].
==Vallankaappaus==
Philippus osallistui Gordianus III:n [[Persia]]n vastaiseen sotaretkeen vuosina 243–244. Roomalaiset voittivat persialaiset Resainan taistelussa, mutta sotilaiden ruokahuolto aiheutti suuria ongelmia. Sotilaiden tyytymättömyys kasvoi, eikä vasta 19-vuotias Gordianus III pystynyt voittamaan sotilaiden luottamusta takaisin. Gordianus III murhattiin, ja Philippus huudettiin keisariksi. Todennäköisesti Philippus oli ollut mukana suunnittelemassa murhaa. Senaatille kuitenkin ilmoitettiin, että Gordianus oli kuollut luonnollisella tavalla. (Gordianuksen kuolemasta on kolmaskin versio: persialaisten lähteiden mukaan hän kaatui taistelussa persialaisia vastaan.)
Koska Philippus oli noussut keisariksi hieman kyseenalaisella tavalla, oli hänellä kiire matkustaa Roomaan lujittamaan valtaansa. Hän teki rauhan Persian kuningas [[Sapor I]]:n kanssa ja siirsi vastuun Rooman itäisten maakuntien hallinnasta veljelleen Priscukselle.
==Sotaa ja juhlaa==
Philippuksen hallintokaudesta säilyneet tiedot ovat hajanaisia ja epävarmoja, mutta vaikuttaa siltä, että hän pyrki parhaansa mukaan edistämään oikeudenmukaisuutta ja hyviä hallintotapoja. Hänen tavoitteenaan oli vakauttaa olot perustamalla oma dynastia. Heti valtaan noustuaan hän nimitti 6-vuotiaan poikansa Philippus II:n caesariksi (apukeisariksi). Vuonna 247 poika nimitettiin peräti augustukseksi (keisariksi), yhtäläisin valtaoikeuksin isänsä kanssa.
Philippuksen hallitsijan kyvyt joutuivat pian koetukselle, sillä muun muassa [[germaanit]], carpit ja [[gootit]] hyökkäsivät Roomaa vastaan. Nämä ulkoiset viholliset voitettiin vuoteen 248 mennessä. Philippus joutui kuitenkin taistelemaan myös sisäisiä vihollisia vastaan, sillä häntä vastaan nousi vuonna 248 ainakin kolme [[usurpaattori]]a. Philippus ilmeisesti murtui paineen alla ja tarjoutui jopa luopumaan vallasta. Usurpaattorit saatiin kuitenkin kukistettua, ja Philippus säilytti asemansa.
Vuonna [[248]] Philippus johti [[Rooma]]n tuhatvuotisjuhlallisuuksia, laskettuna myyttisen [[Romulus|Romuluksen]] yhtä myyttisestä kaupungin perustamisesta [[753 eaa.]]. Vaikka valtakunnan taloudellinen tilanne oli huono, juhlat olivat näyttävät. [[Circus Maximus|Circus Maximuksella]] esiteltiin kansalle eksoottisia villieläimiä, muun muassa virtahepoja.
==Viimeinen taistelu ja kuolema==
Vuonna [[249]] gootit ja carpit hyökkäilivät jälleen Roomaa vastaan, ja Philippus määräsi kenraali [[Decius|Deciuksen]] palauttamaan järjestyksen rajalle. Decius löi gootit ja carpit perusteellisesti, ja hänen kyvyistään vaikuttuneet sotilaat huusivat hänet saman tien keisariksi. Hänen väitetään olleen yllättynyt tällaisesta tapahtumien käänteestä ja yrittäneen selittää keisari Philippukselle, että hän ei suinkaan ollut halukas kaappaamaan tältä valtaa. Mutta jos Decius jotain selittikin, ei se ilmeisesti vakuuttanut Philippusta, joka lähti armeijoineen tekemään selvää Deciuksesta.
Philippus ja Decius kävivät ratkaisevan taistelun [[Verona]]n luona, ja se päättyi Philippuksen täydelliseen tappioon. Hän kaatui joko taistelussa, tai hänet murhattiin hyvin pian sen jälkeen. Myös Philippuksen noin 10-vuotias poika Philippus II murhattiin. Tappion syynä saattoi olla Philippuksen huono terveys. Hän ei myöskään ollut Deciuksen veroinen sodanjohtaja.
==Ensimmäinen kristitty keisari?==
Kirkkohistorioitsija [[Eusebios Kesarealainen]] väitti, että Philippus oli Rooman ensimmäinen kristitty keisari. Mikään muu historiallinen lähde ei kuitenkaan tue tällaista väitettä, eivät myöskään arkeologiset ja numismaattiset todisteet. Historioitsijat pitävät yleisesti mahdottomana ajatusta, että Roomalla olisi ollut jo 200-luvun puolivälissä kristitty hallitsija. On kuitenkin hyvinkin mahdollista, että Philippus suhtautui suvaitsevaisesti kristittyihin. Ainakin hän oli paljon suvaitsevaisempi kuin seuraajansa Decius, joka tuli tunnetuksi kristittyjen ankarana vainoajana.
==Kirjallisuutta==
*{{Kirjaviite |Tekijä=Alf Henrikson| Nimeke= Antiikin tarinoita 1–2| Julkaisija=WSOY | Vuosi=1993 | Tunniste=ISBN 951-0-18515-9}}
*{{Kirjaviite |Tekijä=Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto| Nimeke= Rooman keisarit | Julkaisija=Karisto | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-23-4094-1}}
*{{Kirjaviite |Tekijä=Michael Grant| Nimeke=The Roman Emperors | Julkaisija=Phoenix Press | Vuosi=2002 | Tunniste=ISBN 1-84212-652-0 }} {{en}}
{{Rooman keisari | Edeltäjä=[[Gordianus III]] | Kanssahallitsija= | Seuraaja=[[Decius]]}}
| |||