Ero sivun ”Mihail Suslov” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisätty lähde |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana Suslov oli toteuttamassa tšetšeenien ja muiden muslimivähemmistöjen karkotusta [[Kaukasus|Kaukasukselta]]. Vuosina 1944–1946 Suslov oli perustamassa neuvostohallintoa [[Liettua]]an. Suslov karkotti kokonaisia kyliä vankileireille [[Siperia]]an. [[Josif Stalin|Stalin]] antoi Susloville viran Orgbyrossa 1946 ja asetti hänet työskentelemään keskuskomiteaan. Suslov valittiin puolueen sihteeristöön 1947 ja politbyroon jäseneksi vuonna 1949. Hän oli keskeyksettä politbyroon jäsen kuolemaansa 1982 asti. Suslov toimi puoluelehden [[Pravda]]n päätoimittajana vuosina 1949–1951. Suslov oli hetkellisesti epäsuosiossa Stalinin kuoleman jälkeen ja hänet erotettiin politbyroon täysjäsenyydestä 1953. Hänet valittiin [[Neuvostoliiton ulkoministeriö]]n komission puheenjohtajaksi 1954.
Suslov valittiin uudelleen politbyroon täysjäseneksi 1955. Suslov ryhmittyi [[Nikita Hruštšov]]in taakse kesäkuussa 1957 vastustaakseen "puolueenvastaista ryhmää", jota johtivat [[Georgi Malenkov]], [[Vjatšeslav Molotov]], [[Lazar Kaganovitš]]. Suslov oli myöhemmin merkittävässä roolissa Hruštšovin poistamisesta vallasta ja [[Leonid Brežnev]]in nostamisessa valtaan lokakuussa 1964. Suslovia kutsuttiin usein "harmaaksi eminenssiksi". Hän oli muotoilemassa NKP:n ideologiaa suurimmastaan osastaan ajastaan sihteeristössä. Hänen kuolemansa oli alkua valtataistelulle Brežnevin seuraajan [[Juri Andropov]]in, joka turvasi Suslovin ideologian jatkuvuuden, vastustajien [[Andrei Kirilenko (poliitikko)|Andrei Kirilenkon]] ja [[Konstantin Tšernenko]]n välille.<ref>Serge Petroff,"The Red
Suslov oli poliittinen esikuva Juri Andropoville ja [[Mihail Gorbatšov]]ille ja vähemmän tunnetuille kommunisti virkamiehille [[Boris Ponomarev]]ille ja [[Aleksei Jepišev]]ille.
| |||