Ero sivun ”Einari Ketola” versioiden välillä

6 merkkiä poistettu ,  12 vuotta sitten
p
kielen- yms. huoltoa AWB
p (kielen- yms. huoltoa AWB)
'''Otto Einari Ketola''' (oik. Frestadius, [[23. huhtikuuta]] [[1904]] [[Impilahti]] - [[11. heinäkuuta]] [[1980]]) <ref>http://www.hypermedia.fi/VYS/elinaikoja.html</ref>
oli suomalainen näyttelijä. Ketola esitti usein hyvin puheliasta suomalaismiestä.
 
Ketola esiintyi mm. [[Pekka Puupää|Pekka ja Pätkä]]-elokuvissa. Hän esiintyi 37 elokuvassa. Hänen suosituin hahmonsa oli korpraali Möttönen, joka esiintyi elokuvassa [[Niin se on, poijaat!]] ([[1942]]). Möttösen nimen keksi kirjailija [[Reino Hirviseppä]] eli R. W. Palmroth, mutta hahmon kehitti Ketola itse. Ketola esiintyi puujalkavitsejä kertovana kansanomaisena korpraali Möttösenä sotasairaaloissa ja rintamalla pidetyissä viihdytystilaisuuksissa ja asemiesilloissa. Sodan jälkeen Ketola esiintyi vielä Möttösenä 1944-1947 [[Iloinen Teatteri|Iloisessa Teatterissa]] ja myöhemmin [[Punainen mylly|Punaisessa Myllyssä]]. Möttösen hahmo leimasi kuitenkin Ketolan niin että hän ei sodan jälkeen enää saanut rooleja laatuteattereista. Tämän takana oli useitakin suomalaisia äärilaidan kommunisteja; he onnistuivat pelottelemaan mm. [[Kansallisteatteri]]n johdon eli [[Arvi Kivimaa]]n ja [[Arvi Tuomi|Arvi Tuomen]] niin pahoin, ettei kumpikaan uskaltanut antaa Ketolalle töitä: {{sitaatti|''Sinä olet kuulemma Neuvostoliiton mielestä fasisti ja jos sinut otetaan tänne töihin niin Puna-Armeija tulee ja miehittää Suomen!''}} <ref> Korpela, Viljo:
Niin se on poijaat : viihdetaiteilijat sodissamme 1939-1945 </ref>
 
Ketola oli pitkään eläkkeelle jäätyään sukulaisten ja ystävien tuen varassa; hänet oli erotettu sodan jälkeen Näyttelijäliitosta häntä etupäässä Möttösen hahmon ja yleensäkin toimineen propagandan vuoksi syvästi vihanneen, tuolloin [[Valpo]]n apulaispäällikkönä toimineen [[Aimo Aaltonen|Aimo Aaltosen]] pelottelujen johdosta - {{sitaatti|'''''Se on Neuvostoliiton tahto !'''''}} - sillä tekosyyllä ettei hänen alansa kuulu näyttämötaiteeseen; ja liittoon kuulumattomuus oli tekosyy evätä muutkin eläkkeet - ja kansaneläkettä koskevat paperit makasivat unohtuneina jonkun '''SKP'''-läisen Kansaneläkelaitoksen byrokraatin paperipinoissa.
 
Lopulta Ketolan vanha ystävä toimituspäällikkö [[Risto Karlsson]] kirjoitti vuonna 1978 artikkelin Ketolan kohtaloista [[Seura]]-lehteen. Lehti kulkeutui myös [[Urho Kekkonen|presidentti Kekkosen]] käsiin ja presidentti julmistui lukiessaan vääryyksistä jotka näyttelijää olivat kohdanneet; hän otti asioista selvää ja muutama byrokraatti saikin saman tien potkut - jouduttuaan ensin vahvistamaan paperit, joilla Ketolalle vahvistettiin taannehtivasti vuodesta 1969 valtion erityistaitelijaeläkeerityistaiteilijaeläke. <ref> Risto Karlssonin haastattelu keväällä 1997</ref> Koko vainon takana ollut [[Aimo Aaltonen]] ei uskaltanut hiiskahtaakaan julkisesti - päiväkirjalleen kyllä raivosi senkin edestä! <ref> Aimo Aaltosen jälkeenjääneet paperit, Kansan Arkisto </ref>
 
Itsevaltiaan presidentin otettua kaltoin kohdellun näyttelijän tällä tavoin suojelukseensa Ketolan viimeiset elinvuodet olivatkin ansaitun huolettomia.
 
==Lähteet==
{{Viitteet}}
<references />
 
==Aiheesta muualla==
 
* [http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/nimi.php?Id=Ketola+Einari Einari Ketolan laulutuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa]
* [http://www.yle.fi/aanilevysto/firs2/saveltaja.php?Id=Frestadius-Ketola+Einari Einari Ketolan sävellystuotanto 1900-luvulla Suomen Äänitearkiston tietokannassa]