Ero sivun ”Ulkomaaninvestointi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tähän artikkeliin voisi siirtää tuon koko Kiina-ilmiön
 
ehkäpä näin (huomaa, että alempi kappale on myös asiaan liittyvää keskustelua, joten se kuuluu artikkelin aiheeseen)
Rivi 1:
'''Ulkomaaninvestoinnit''' ovat ulkomaille tehtäviä investointeja. '''Portfolio-investoinniksi''' kutsutaan investointeja, joissa investoija ei saa haltuunsa niin suurta määrää osakkeita, että hän investoinnin seurauksena saisi päätäntävaltaa ulkomaisen firman toimintaan. '''Suoriksi ulkomaaninvestoinneiksi''' kutsutaan niitä investointeja, joissa investoija saa päätäntävaltaan oikeuttavan osuuden ulkomaisest yrityksestä. Tarkkaa rajaa ei voida asettaa sille, milloin on kyseessä portfolio- tai suora ulkomaaninvestointi, joskin jotkut lähteet ehdottavat kymmentä prosenttia osakkeista.
 
Kansainvälisen pääoman liikkeitä on vapautettu 1970-luvulta lähtien kiihtyvällä tahdilla ja ulkomaaninvestoinnit ovat keskeinen osa talouden [[globalisaatio]]ta. Globalisatiokeskustelussa etenkin suorat ulkomaaninvestoinnit ovat keskeisessä asemassa.
 
==Suorat ulkomaaninvestoinnit==
Suoriin ulkomaaninvestointeihin liittyen, on käytetty ilmaisua "Kiina-ilmiö", joka kuvaa länsimaisten yritysten tuotannon ja työpaikkojen siirtymisestä työvoimakustannuksen ja korkean verotuksen vuoksi [[Kiina]]an ja muihin halpojen tuotantokustannusten maihin.
 
Kiina-ilmiön tapainen kehitys ei kuitenkaan ole uusi asia, vaan teollisuus on siirtänyt tuotantoa halvan tuotannon alueille lähes teollistumisen alkuajoista lähtien tavoitellen suurempaa tehokkuutta ja halvempia tuotantokustannuksia. 1970-luvun alusta asti tapahtunut ja myöhemmin kiihtynyt kansainvälisen pääoman liikkeiden vapautus on kuitenkin kiihdyttänyt ilmiötä. Ylivoimaisesti suurin osa ulkomaan investoinneista tapahtuu edelleen teollisuusmaiden välillä. Kehitysmaiden osuus - varsinkin jos Kiina tiputetaan pois - on varsin pieni. Lisäksi, koska investoijilla on mahdollisuus valita kohteekseen hyvin monia eri maita, ei useimmilla köyhillä mailla ole mahdollisuuksia asettaa mitään toimintaehtoja ulkomaisella pääomalla toimiville firmoille, ja sen takia rahalliseksi hyödyksi jää ainoastaan kehitysmaan työntekijöille maksetut palkat - mikä kuitenkin on jo merkittävä asia monen köyhän maan taloudelle.
 
Yksi asiaan liittyvä väittämä on, että "globalisaatio kehittää Kiinaa". Tässä täytyy kuitenkin muistaa, että Kiinan talouskasvun keskeisenä syynä pidetään tutkijoiden keskuudessa laajemmin suunnitelmataloudesta poissiirtymistä kohti enemmän markkinapohjaista järjestelmää (nämä reformit aloitettiin vuonna 1978). Samoin Kiinan naapurimaat, kuten esimerkiksi Japani ja Etelä-Korea, kasvattivat talouttaan aiemmin hyvin nopealla vauhdilla ilman merkittäviä määriä ulkomaaninvestointeja (aikana, jolloin pääoman liike oli vielä rajoitetumpaa). Kiina on voinut hyötyä viime vuosikymmenten globalisaatiosta paljonkin, mutta on todennäköistä, että siitä olisi joka tapauksessa löytynyt suuri kasvupotentiaali ilman merkittäviä ulkomaaninvestointien määriäkin.