Ero sivun ”Albert Costa” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  12 vuotta sitten
p
wikilinkin/-linkkien oikaisua (olympialaisohjaukset)
p (Botti muokkasi: ca:Albert Costa i Casals)
p (wikilinkin/-linkkien oikaisua (olympialaisohjaukset))
Costa otti vuonna [[1995]] [[Kitzbühel]]issä ensimmäisen ATP-tason turnausvoittonsa; finaalissa hän kaatoi [[Itävalta|Itävallan]] [[Thomas Muster]]in viiden erän kamppailun jälkeen. Seuraavana vuonna hän vei voiton kolmessa turnauksessa, [[Gstaad]]issa, [[San Marino]]ssa ja [[Bournemouth]]issa, ja kärsi finaalitappion kahdessa turnauksessa, [[Monte Carlo]]n [[ATP Masters Series|Masters-sarjaan]] kuuluvassa turnauksessa ja [[Dubai]]ssa kovalla kentällä pelatussa turnauksessa. Dubain turnaus on ainoa kovalla kentällä pelattu kaksinpeliturnaus, jonka finaalissa Costa on pelannut. Vuonna [[1997]] hän otti kaksi turnausvoittoa, [[Barcelona]]ssa ja [[Marbella]]ssa, ja oli osa Espanjan voittoisaa [[World Team Cup]] -joukkuetta.
 
Vuonna [[1998]] Costa voitti kaksi turnausta, Kitzbühelissä ja [[Hampuri]]ssa. Hampurin turnaus on tähän mennessä ainoa Masters-sarjaan kuuluva turnaus, jonka Costa on kyennyt voittamaan. Seuraavana vuonna hän otti kolme turnausvoittoa, [[Estoril]]issa, Gstaadissa ja Kitzbühelissä. Vuonna 2000 hän oli mukana voittamassa Espanjan ensimmäistä [[Davis Cup]]in mestaruutta. Hän toi samana vuonna maalleen pronssia [[2000Kesäolympialaiset kesäolympialaiset2000|Sydneyn olympialaisten]] nelinpelissä [[Álex Corretja]]n kanssa. He voittivat finaalissa [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikan]] David Adamsin ja John-Laffnie de Jagerin luvuin 2-6, 6-4, 6-3.
 
Ennen vuoden 2002 Ranskan avoimia Costa ei ollut voittanut yhtään turnausta ATP-tasolla kolmeen vuoteen eikä hän kuulunut turnauksen voittajasuosikkeihin. Hän kuitenkin yllätti tennismaailman vahvalla pelillään; neljännellä kierroksella hän voitti puolustavan mestarin [[Gustavo Kuerten]]in suoraan kolmessa erässä, puolivälierissä Argentiinan [[Guillermo Cañas]]in viiden erän jälkeen ja semifinaaleissa maanmiehensä ja pitkäaikaisen ystävänsä Álex Corretjan neljässä erässä. Loppuottelussa hän sai vastaansa toisen maanmiehensä [[Juan Carlos Ferrero]]n, jota pidettiin ennen ottelua selvänä ennakkosuosikkina. Costa voitti kuitenkin kaksinpelin mestaruuden yllättävänkin selvin luvuin 6-0, 6-1, 4-6, 6-3. Ranskan avointen voitto oli hänen uransa ensimmäinen ja ainoa Grand Slam -voitto ja hän nousi voittonsa ansiosta kaksinpelin maailmanlistalla sijalle kuusi, uransa parhaalle sijalle.