Ero sivun ”Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
Sisällissodan seurauksena SSN:n toiminta lamaantui. Nuoret taistelivat punakaartien eturintamassa ja menetykset liiton riveissä olivat siten suuria. Eloonjääneistä osa pakeni [[Neuvosto-Venäjä]]lle jatkaen siellä poliittista toimintaansa. Karaistunut liitto nousi kuitenkin pian myös Suomessa, tammikuusta 1919 alkaen julkisena. Väliaikainen liittotoimikunta oli aloittanut toimintansa jo marraskuussa 1918. Vuoden 1919 puolivälissä toiminnassa oli 272 osastoa. Venäjälle paenneet muodostivat elokuusta 1918 alkaen Suomen työläisnuorison ulkomaisen toimeenpanevan komitean (STUT), joka julkaisi lehteä ''Rynnäkköön''. STUT kritisoi SSN:n Suomen johtoa laillisten menetelmien ylikorostamisesta. Venäjällä olleiden asenteet kuitenkin muuttuivat SSN:n toiminnan vakiinnuttua ja STUT lakkautettiin.<ref>Parkkari 1970, s. 80–85.</ref>
 
SSN:n enemmistö suuntautui vuoden 1919 aikana kohti jakautuneen työväenliikkentyöväenliikkeen jyrkempää osaa. Elokuussa SSN alkoi julkaista ''Sosialistista aikakauslehteä'' (1919–1923), jonka linjan määritteli (salanimellä Usko Sotamies kirjoittanut) [[Otto Wille Kuusinen]].<ref>Jaakko Mäkelä: The Radical Left and the Communist Party in Finnish Politics. Teoksessa Political Parties in Finland. Essays in History and Politics (toim. Juhani Mylly & R. Michael Berry). University of Turku 1987, s. 157.</ref> SDP:hen kriittisesti suhtautuneet ja [[Suomen kommunistinenKommunistinen puoluePuolue|Suomen kommunistisen puolueen]] (SKP) tukemat voimat saivat enemmistön SSN:n kuudennessa edustajakokouksessa syyskuussa15.–20. syyskuuta 1919. SDP:n johdon kannattajien osuus jäi kolmannekseen. Tapahtunut lisäsi vasemmiston optimismia mutta säikäytti SDP:n, joka tajusi siten tilanteen vakavuuden itse puolueessa.<ref>Saarela 1996, s. 142–143.</ref>
 
SSN:n kokous päätti liiton tukevan SDP:tä mikäli puolue palaisi jyrkälle luokkataistelun linjalle. Näin ei kuitenkaan käynyt, kun vasemmisto jäi SDP:n puoluekokouksessa vähemmistöksi. Nuorisoliitossa taistelu suunnasta jatkui. Oikeistovähemmistön käsiin jäänyt Työläisnuoriso hyökkäsi avoimesti liiton johtoa vastaan. Kun lehden yhtiökokous huhtikuussa 1920 päätti olla noudattamatta SSN:n päätöksiä, teki SSN:n liittotoimikunta päätöksen uuden lehden aloittamisesta. ''Nuori Työläinen'' ilmestyi ensi kerran kesäkuun alussa. Osapuolten välejä hiersi myös kysymys kansainvälisestä suuntautumisesta. Keväällä 1920 järjestettiin jäsenäänestys [[Kommunistinen nuorisointernationaali|Kommunistiseen nuorisointernationaaliin]] (KNI) liittymisestä. Hankkeen puolesta äänesti 2 029 ja sitä vastaan 659. Tuloksesta huolimatta liittymistä ei toteutettu heti. SSN:n liittoneuvosto päätti asian viimein 27. helmikuuta 1921 äänin 15–3.<ref>Parkkari 1970, s. 94,99–102.</ref> SDP:tä kannattaneelle ja liittymistä vastustaneelle vähemmistölle tämä riitti ja nämä perustivat perustivat toukokuussa [[Sosialidemokraattinen työläisnuorisoliitto|Sosialidemokraattisen työläisnuorisoliiton]]. Vuoden 1921 lopussa kilpailevan nuorisoliiton jäsenmäärä oli noin 3 000 samalla kun SSN:n jäsenmaksun oli maksanut 10 647 henkilöä.<ref>Saarela 1996, s. 313.</ref> SSN:stä erosi riitelyn seurauksena noin 60 perusjärjestöä ja yksi piirijärjestö.<ref>Parkkari 1970, s. 103.</ref>
Keväällä 1920 SSN:n aktiivit olivat aktiivisesti mukana perustamassa [[Suomen sosialistinen työväenpuolue|Suomen sosialistista työväenpuoluetta]] (SSTP).
 
Keväällä 1920 SSN:n aktiivit olivat aktiivisesti mukana perustamassa [[Suomen sosialistinen työväenpuolue|Suomen sosialistista työväenpuoluetta]] (SSTP). SSTP:n puoluetoimikuntaan valittiin muun muassa nuorisoliiton puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja sihteeri. Neljä SSN:n aktiivia ([[Emil Tuomi]], [[Hannes Räsänen]], [[Arvo Tuominen]] ja [[Hannes Mäkinen]]) joutui telkien taakse, kun SSTP:n johtoa vuoden 1922 alussa pidätettiin niin sanotun rauhanjulistuksen johdosta. SSN:n puheenjohtaja Eklund onnistui välttämään pidätyksen, mutta hän joutui jättämään julkisen järjestön johtotehtävät.<ref>Parkkari 1970, s. 109,111.</ref>
Helmikuussa 1921 SSN varmisti jäsenyytensä [[Kommunistinen nuorisointernationaali|Kommunistisessa nuorisointernationaalissa]] (KNI). SDP:tä kannattaneelle ja liittymistä vastustaneelle vähemmistölle tämä riitti ja nämä perustivat perustivat toukokuussa [[Sosialidemokraattinen työläisnuorisoliitto|Sosialidemokraattisen työläisnuorisoliiton]]. Vuoden 1921 lopussa kilpailevan nuorisoliiton jäsenmäärä oli noin 3 000 samalla kun SSN:n jäsenmaksun oli maksanut 10 647 henkilöä.<ref>Saarela 1996, s. 313.</ref>
 
SSN:n seitsemäs ja viimeiseksi jäänyt edustajakokous pidettiin Helsingissä 27.–30. maaliskuuta 1922. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa luonnosta liiton uudeksi ohjelmaksi. Suorasanainen luonnos aiheutti kuitenkin runsaasti keskustelua ja hyväksytystä versiosta karsittiin pois maininnat esimerkiksi työväenluokan diktatuurista ja sotilasasioista. Liian jyrkkyyden pelättiin asettavan vaaraan liiton olemassalon, vaikka radikaaleja linjauksia sinänsä ei juuri kyseenalaistettu. Kokous päätti, että liitto sitoutuu "Kominternin hengessä" toimineen SSTP:n poliittisiin linjauksiin.<ref>Parkkari 1970, s. 112–118.</ref>
1920-luvun alussa vilkas opintotoiminta [[marxilaisuus|marxilaisuuden]] pohjalta kukoisti opintopiireissä ja SSN:n kulttuuriryhmät keräsivät osakseen ihailua. Aktiivinen kulttuuritoiminta oli kuulunut liiton ominaisuuksiin alusta alkaen. Nuorisoliiton kokoukset olivat Yrjö Sirolan mukaan alkuvaiheessa kuin ohjelmallisia iltamia; runonlausunnan, puheiden, tanssin ja keskustelun yhdistelmiä.<ref>Sakari Selin: [http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/julkaisut/optimistien/3.htm Optimistien sukupolvi]. Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet Terä-lehden kuvastamina (YLL 2004)</ref>
 
1920-luvun alussa vilkasVilkas opintotoiminta [[marxilaisuus|marxilaisuuden]] pohjalta kukoisti SSN:n opintopiireissä ja1920-luvun alussa. Myös SSN:n erilaiset kulttuuriryhmät keräsivät osakseen ihailua. Aktiivinen kulttuuritoiminta oli kuulunut liiton ominaisuuksiin alusta alkaen. NuorisoliitonAlkuvaiheessa nuorisoliiton kokoukset olivat Yrjö Sirolan mukaan alkuvaiheessa kuin ohjelmallisia iltamia; runonlausunnan, puheiden, tanssin ja keskustelun yhdistelmiä.<ref>Sakari Selin: [http://www.yleinenlehtimiesliitto.fi/julkaisut/optimistien/3.htm Optimistien sukupolvi]. Sodanjälkeisen nuorison aatteet ja haaveet Terä-lehden kuvastamina (YLL 2004)</ref>
[[Eduskuntavaalit 1922|Vuoden 1922 eduskuntavaaleissa]] SSN asetti ehdokkaita SSTP-johtoisen ''Suomen työväen keskusvaalikomitean'' listoille. Saman vuoden edustajakokouksessaan SSN päätti luopua turhasta retorisesta jyrkkyydestä. Nuorisoliittolaiset edustivat silti SSTP:n riveissä siipeä, joka kärkkäimmin vaati [[Komintern]]in asettamien normien omaksumista.<ref>Saarela 1996, s. 266–267.</ref>
 
===Lakkauttaminen===
SSN lakkautettiin 11. huhtikuuta 1923 Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä, mikä lisäsi vaatimuksia myös SSTP:n elokuussa toteutuneelle tukahduttamiselle. SSN nimi ei hämännyt virkavaltaa, joka jo pitkään oli katsonut provosoivasti esiintynyttä<ref>Saarela 1996, s. 248.</ref> julkista kommunistista järjestöä epäillen. Nuorisoliiton johtoa pidätettiin, mutta jo samana vuonna perustettiin [[Sosialistinen nuorisoliitto]] (SNL) SSN:n työnjatkajaksi.
Virkavalta seurasi julkista ja provosoivasti<ref>Saarela 1996, s. 248.</ref> esiintynyttä kommunistista nuorisojärjestöä tarkkaan. Julkisuudessa SSN:n lakkauttamista alettiin vaatia voimakkaasti loppuvuodesta 1922. 15. lokakuuta nuorisoliiton liittotoimikunnan jäsenet saivat haasteen Helsingin raastuvanoikeuteen. Asia oli esillä useita kertoja talven aikana. Vaatimuksia perusteltiin sillä, että järjestö oli liittynyt Kommunistiseen nuorisointernationaaliin ja sillä, että se teki yhteistyötä SSTP:n kanssa. Myös valtiopetokselliseksi tuomitun ''Herää! Käy taisteluun!'' -julistuksen levittäminen katsottiin raskauttavaksi asianhaaraksi. Liiton perustoiminta jatkui oikeustoimista huolimatta normaalina, vaikka taloudelliset vaikeudet alkoivat lisääntyä. SSN toimi aktiivisesti esimerkiksi sisällissodan veteraanien armahduskamppanjassa.<ref>Parkkari 1970, s. 118–121.</ref>
 
SSN ja kaikki sen perusjärjestöt lakkautettiin 11. huhtikuuta 1923 Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä. Tämän jälkeen järjestön kokoukset estettiin eikä toimintaa kyetty jatkamaan SSN:n puitteissa. Julistus toiminnan jatkamisesta ja uuden järjestön perustamisesta annettiin kuitenkin jo samana päivänä kuin päätös lakkautuksesta. SSN:n työnjatkajaksi perustettiin myöhemmin samana vuonna [[Sosialistinen nuorisoliitto]] (SNL).<ref>Parkkari 1970, s. 122–124.</ref>
 
==Tiedotus==
SSN:n äänenkannattajaksi perustettiin joulukuussa 1907 kuukausittainen ''Tuohus''. Osastot julkaisivat omia käsinkirjoitettuja lehtisiään. Vuonna 1911 aloitettiin uusi sanomalehtityyppinen ''Työläisnuoriso''-viikkolehti.<ref>Parkkari 1970, s. 26,37.</ref> Työläisnuorison painosmäärä ylitti 10 000. Helmikuun alusta 1919 uudelleen ilmestymisensä Tampereella aloittanut Työläisnuoriso jäi sisällissodan jälkeen SDP:n kannattajille ja 1920 perustettiin SSN:n äänenkannattajaksi ''Nuori Työläinen''. Uusi lehti ylsi noin 20 000 levikkiin, mikä oli huomattavasti Työläisnuorisoa parempi tulos. 107 1920-luvun alussa SSN julkaisi runsaasti sosialistista kirjallisuutta. Kirjasten painosmäärät olivat noin 2 000–6 000.<ref>Parkkari 1970, s. 91,107.</ref>
 
==Puheenjohtajat==
*[[Vilho Viitanen]] (1912–)
*[[Edvard J. Hämäläinen]] (1917–)
*[[Hjalmar Erik Eklund|Hjalmar E. Eklund]] (1919–1922)
*[[Väinö Vuorio]] (1922–1923)
 
==Lähteet==
9 889

muokkausta