Ero sivun ”Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto” versioiden välillä

ei muokkausyhteenvetoa
Suomalaisen työläisnuorison erillinen toiminta alkoi 1900-luvulle siirryttäessä, kun työväenyhdistysten yhteyteen alettiin perustaa nuoriso-osastoja. [[Helsingin nuorisoseura]] sai alkunsa jo 1898.<ref name="näyttely">U.J.: [http://212.246.191.91/vanhat/nuori.html Työväen keskusmuseossa uusi päänäyttely 3.5.–1.9.1996]. Nuori tahto - nuorisotoimintaa ennen ja nyt. (Työväen keskusmuseon uutisia 2/1996).</ref> Itsenäinen järjestäytyminen sosialistiselta pohjalta toteutui vuosina 1905–1906, jolloin toiminnan laajentamista ajoi varsinkin [[Yrjö Sirola]]. Hänen aloitteestaan perustettiin tammikuussa 1905 ''Tampereen (työväenyhdistyksen) sosialistinen nuorisoliitto'', jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Sirola valittiin. Tampereen esimerkkiä seurattiin pian muissa kaupungeissa. ''Turun työväenyhdistyksen nuorisoliitto'' perustettiin helmikuussa, ''Vaasan työväenyhdistyksen nuorten liitto'' toukokuussa ja ''Hämeenlinnan työväenyhdistyksen nuorisoliitto'' syyskuussa. Loppuvuodesta 1906 nuoriso oli järjestäytynyt jo noin 20 paikkakunnalla. Tuolloin perustetut järjestöt kuuluivat pääsääntöisesti SDP:n puolueyhdistyksiin, mutta esimerkiksi (vanhempi) Helsingin nuorisoseura halusi pitää näihin etäisyyttä.<ref>Hyvönen 1963, s. 138–139.</ref>
 
Maanlaajuinen Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliitto perustettiin 9.-10–10. joulukuuta 1906 [[Tampereen työväentalo]]lla pidetyssä kokouksessa, jonne sosialidemokraattiset nuoret olivat kokoontuneet tamperelaisten aloitteesta. Paikalla oli edustajia neljästätoista SDP:n yhdistyksiin kuuluvasta nuoriso-osastosta sekä Helsingin nuorisoseurasta ja [[Ylioppilaiden sosialidemokraattinen yhdistys|Ylioppilaiden sosialidemokraattisesta yhdistyksestä]]. SSN:n keskeisiksi vaatimuksiksi nostettiin (SDP:n kouluohjelmaa seuraten) mm. yleinen koulupakko, maksuton opetus ja kansakoulun asema ylemmän koulutuksen perustana. Erityisesti korostettiin opetuksen erottamista kirkon vaikutuspiiristä. Tuore nuorisoliitto kehotti osastojaan myös osallistumaan aktiivisesti lähestyneisiin [[Eduskuntavaalit 1907|eduskuntavaaleihin]] SDP:n menestyksen turvaamiseksi.<ref>Hyvönen 1963, s. 139–140.</ref> Helsingin nuorisoseura liittyi liittoon helmikuussa 1907.<ref name="näyttely" />
 
===1908–1914===
Järjestön toiminta kasvoi voimakkaasti toisen edustajakokouksen jälkeen. Myös SSN:n talous kohentui ja sillä oli varaa palkata päätoimisia agitaattoreita. Piirijärjestöjen perustaminen aloitettiin syksyllä 1908 ja vuoden 1910 edustajakokouksessa niitä oli toiminnassa kymmenen. Osalla piireistä oli omia palkattujatoimitsijoita. Ruotsinkieliset sosialidemokraattiset kerhot liittyivät SSN:ään vuonna 1910. Vuonna 1912 kyseisiä klubeja oli 15. Nämä pitivät SSN:n ohella omia konferenssejaan ja julkaisivat lehteä ''Till Storms''.<ref>Parkkari 1970, s. 29–32.</ref>
 
SSN oli perustamisestaan asti lähellä SDP:n vasemmistosiipeä ([[siltasaarelaiset]]) ja luokkataistelu korostui liiton politiikassa ja päätöksissä puoluetta voimakkaampana. Vuosien 1908 ja 1910 edustajakokoukset vahvistivat ja korostivat linjan merkitystä.<ref name="ah140" /> Kotkassa 14.-16–16. toukokuuta pidetyssä III edustajakokouksessa monet kritisoivat SDP:n johdon ja eduskuntaryhmän heikkoa toimintaa. Nuoret olivat tyytymättömiä sortotoimenpiteiden vastustamisen tasoon ja siihen, ettei yhteistyötä venäläisten vallankumouksellisten kanssa oltu harjoitettu riittävästi. Välejä hiersi myös kysymys kansanmiliisistä, jota SSN ajoi. Liitto ei kuitenkaan hylännyt puoluetta, vaan ilmoitti noudattavansa sen päätöksiä tärkeimmissä kysymyksissä, ja kehotti kaikkia täysikäisiä jäseniään liittymään siihen.<ref>Parkkari 1970, s. 31–35.</ref>
 
SSN:n neljäs edustajakokous kokoontui Helsingissä 24.-27–27. marraskuuta 1912. Kokouksen keskeinen teema oli liiton oman ohjelman hyväksyminen. Liittotoimikunta valmisteli kokoukselle luonnoksen, johon otettiin mallia varsinkin Itävallan sosialidemokraattisen nuorisoliiton ohjelmasta. Nuorisokysymyksiin painottuneen ohjelman perustavana periaatteena oli SDP:n ohjelman hyväksyminen. SSN:n johto ehdotti myös puolueen kontrollioikeutta nuorisoliiton yli, mutta tätä edustajat eivät hyväksyneet.<ref>Parkkari 1970, s. 38–40.</ref>
 
SSN jäsenmäärä oli vuodenvaihteessa 1914 7 219 ja siihen kuului 216 toimivaa osastoa.<ref name="ah140" />
 
===Sodat===
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alkaminen ja sen myötä voimaan tulleet poikkeuslait vaikeuttivat SSN:n toimintaa. Monet nuorisojärjestöistä lopettivat toimintansa ja SSN:n jäsenmäärä laski huomattavasti. Viranomaiset lakkauttivat Työläisnuoriso-lehden vuoden 1914 lopussa. Keskusliiton tulot vähenivät ja se joutui vähentämään palkollisiaan.<ref>Parkkari 1970, s. 49.</ref>
 
SSN ei aluksi ottanut kantaa sotaan eikä se pitänyt yhteyksiä sisarjärjestöihinsä Euroopassa. Liiton julkista toimintaa vähennettiin, koska sen olemassaoloa ei haluttu vaarantaa. Varovaisuutta alettiin epäillä ja järjestön elpyminen alkoi jo vuonna 1915. Agitaatio aloitettiin uudestaan ja jäsenmäärä alkoi kasvaa. Syksyllä 1915 SSN:llä oli 4 037 jäsentä. Vuoden 1916 lopussa määrä oli kolminkertaistunut ja syksyllä 1917 jäseniä oli jo yli 20 000. Organisaatiorakenteeseen lisättiin aluejärjestöt. Talvella 1915 SSN alkoi julkaista kaunokirjallista lehteä ''Nuoriso''.<ref>Parkkari 1970, s. 49–53.</ref>
 
Toukokuussa 1917 pidettiin Tukholmassa nuorisointernationaalin kokous, johon osallistui SSN:n Axel Åhlström. Kokous antoi Suomen nuorisoliikkelle tehtäväksi muun muassa nuorisoliikkeen herättämisen Venäjällä. Tämän seurauksena suomalaiset keräsivät Venäjän sosialidemokraattiselle työväenpuolueelle 6 000 markkaa. SSN:n viides, jo 1914 pidettäväksi alunperin aiottu, edustajakokous kokoontui Tampereella 19.–24. elokuuta 1917. 2. syyskuuta, kansainvälisenä nuorisopäivänä, SSN järjesti ensimmäisen oman mielenosoituksensa sotaa ja [[militarismi]]a vastaan.<ref>Parkkari 1970, s. 64,57.</ref> Sosialidemokraattinen varhaisnuorisojärjestö [[Työväen järjestönuorten liitto]] perustettiin lokakuussa 1917.
 
SSN:n johto ei ollut erityisen innostuneesti mukana [[punakaarti]]en muodostamisessa loppuvuodesta 1917. Se ei myöskään ollut valmistautunut vallankumouksellisen sodan mahdollisuuteen. Virallisesti SSN:n johto ei aluksi ottanut kantaa koko [[Suomen sisällissota|sisällissotaan]]. Työläisnuoriso lakkasi jälleen ilmestymästä. Tästä huolimatta nuoriso oli mennyt aktiivisesti mukaan toimintaan ja sen osuus punakaartien kokonaisvahvuudesta oli huomattava. Helmikuun lopulla SSN:n toimikunta julkaisi [[Työmies]]-lehdessä julistuksen, jossa kehotettiin nuoria aseisiin. Maaliskuun alussa perustettiin Helsingissä ensimmäinen erityinen nuorisokomppania.<ref>Parkkari 1970, s. 69–74.</ref>
 
===Sisällissodan jälkeen===
Sisällissodan seurauksena SSN:n toiminta lamaantui. Nuoret taistelivat [[punakaarti]]enpunakaartien eturintamassa ja menetykset liiton riveissä olivat siten suuria. Eloonjääneistä osa pakeni [[Neuvosto-Venäjä]]lle jatkaen siellä poliittista toimintaansa. Karaistunut nuorisoliittoliitto nousi kuitenkin pian myös Suomessa, entistätammikuusta radikaalimpana1919 jaalkaen tammikuustajulkisena. Väliaikainen liittotoimikunta oli aloittanut toimintansa jo marraskuussa 1918. Vuoden 1919 puolivälissä toiminnassa oli 272 osastoa. Venäjälle paenneet muodostivat elokuusta 1918 alkaen julkisenaSuomen työläisnuorison ulkomaisen toimeenpanevan komitean (STUT), joka julkaisi lehteä ''Rynnäkköön''. STUT kritisoi SSN:n Suomen johtoa laillisten menetelmien ylikorostamisesta. Venäjällä olleiden asenteet kuitenkin muuttuivat SSN:n toiminnan vakiinnuttua ja STUT lakkautettiin.<ref>Parkkari 1970, s. 80–85.</ref>
 
SSN:n enemmistö suuntautui vuoden 1919 aikana kohti jakautuneen työväenliikken jyrkempää osaa. Elokuussa SSN alkoi julkaista ''Sosialistista aikakauslehteä'' (1919-19231919–1923), jonka linjan määritteli (salanimellä Usko Sotamies kirjoittanut) [[Otto Wille Kuusinen]].<ref>Jaakko Mäkelä: The Radical Left and the Communist Party in Finnish Politics. Teoksessa Political Parties in Finland. Essays in History and Politics (toim. Juhani Mylly & R. Michael Berry). University of Turku 1987, s. 157.</ref> SDP:hen kriittisesti suhtautuneet ja [[Suomen kommunistinen puolue|Suomen kommunistisen puolueen]] (SKP) tukemat voimat saivat enemmistön SSN:n kuudennessa edustajakokouksessa syyskuussa 1919. SDP:n johdon kannattajien osuus jäi kolmannekseen. Tapahtunut lisäsi vasemmiston optimismia mutta säikäytti SDP:n, joka tajusi siten tilanteen vakavuuden itse puolueessa.<ref>Saarela 1996, s. 142–143.</ref>
 
Keväällä 1920 SSN:n aktiivit olivat aktiivisesti mukana perustamassa [[Suomen sosialistinen työväenpuolue|Suomen sosialistista työväenpuoluetta]] (SSTP).
 
==Tiedotus==
SSN:n äänenkannattajaksi perustettiin joulukuussa 1907 kuukausittainen ''Tuohus''. Osastot julkaisivat omia käsinkirjoitettuja lehtisiään. Vuonna 1911 aloitettiin uusi sanomalehtityyppinen ''Työläisnuoriso''-viikkolehti.<ref>Parkkari 1970, s. 26,37.</ref> Työläisnuorison painosmäärä ylitti 10 000. Helmikuun alusta 1919 uudelleen ilmestymisensä aloittanut Työläisnuoriso jäi sisällissodan jälkeen SDP:n kannattajille ja 1920 perustettiin SSN:n äänenkannattajaksi ''Nuori Työläinen''.
 
==Puheenjohtajat==
*[[Vilho Räsänen]] (1910–1912)
*[[Vilho Viitanen]] (1912–)
*[[Edvard J. Hämäläinen]] (1917–)
 
==Lähteet==
Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kansankulttuuri | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = |
Kieli = }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Tauno Saarela | Nimeke = Suomalaisen kommunismin synty 1918-19231918–1923 | Vuosi = 1996 | Kappale = | Sivu = | Selite = |
Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kansan sivistystyön liitto | Tunniste = ISBN 951-9455-55-8 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = |
Kieli = }}
9 889

muokkausta