[[Stop töhryille]] –projektin yhteydessä vuonna 2000 Ritva Harle toteutti helsinkiläisten pitkäaikaistyöttömien kanssa ''Halkopino'' -projektin, missä he rakensivat [[Torpparinmäki|Torpparinmäkeen]], [[Tuusulanväylä]]n varteen 230 metriä pitkän halkopinon. Halkopinolla peitettiin melueste, joka oli joutunut jatkuvan töhrinnän kohteeksi. Harle toimi projektissa yhteistyössä rakennus-, sosiaali- ja terveysvirastojen sekä työvoimahallinnon kanssa. Lukuisissa palavereissa muokkautui poikkeusjärjestely, jossa työttömät pääsivät mukaan projektiin. Ryhmälle saatiin myös oma sosiaalityöntekijä, joka hankki osallistujille asunnot. Ongelmaksi projektissa muodostui se, että rakennuslupien saamiseksi Harlen piti etukäteen suunnitella projektin toteutus melko pitkälle, jolloin itse yhteisö tuli projektiin mukaan kesken luomisprosessin, eli työttömät piti motivoida jo valmiiseen toimintamalliin. Yhteisötaiteellisuus ei siis täysin toteutunut.
===''Koti Taidelaboratoriona''===
Saastuneesta maaperästään tutuksi tulleen [[Myllypuro]]n Alakiventien asuinalueen kodeistaan häädetyt asukkaat istuttivat yhdessä [[Taidekoulu Maa]]n opiskelijoiden ja taiteilija Jonna Pohjolaisen kanssa tyhjien asuntojen pihamaille auringonkukkia. Projekti toteutettiin vuoden 2000 aikana. Taiteilijan ensimmäinen ajatus oli istuttaa auringonkukkia talojen katoille, mutta kun lupaa tähän ei saatu, piti idea miettiä uudestaan. Alkuperäisen idean mukaan taiteilija laittoi aluksi auringonkukan siemeniä kasvamaan ja alkoi sen jälkeen asukkaiden ja taideopiskelijoiden kanssa pohtimaan, miten projekti jatkuisi. Ideoimisessa käytettiin avuksi asukkaiden tuomia valokuvia ja muuta henkilökohtaista aineistoa. Lopuksi auringonkukat päätettiin istuttaa ämpäreihin, koska saastuneeseen maahan niitä ei voinut istuttaa. Teos sai näkyvyytensä ansiosta paljon huomiota.
===''Kiskot vievät''===
Kun [[VR]]:n entisessä kiskohitsaamossa, [[Kuopio]]ssa sijainneen konepajan toimintaa ajettiin alas ja lopetettiin kokonaan vuodenvaihteessa 2002-03, alkoi konepajassa työskennellyt Kristiina Korpela yhdessä työntekijöiden ja tyttärensä kanssa taltioimaan konepajan ääniä, nauhoittamaan ja kuvaamaan muun muassa viimeisen veturin korjausta. Viimeisten työntekijöiden kanssa kerättiin talteen poisheitettäviä työkaluja, kapistuksia ja metallikappaleita. Tästä niin sanotusta metalliromusta ja äänistä rakennettiin tilateos Kuopion rautatieasemalle ensimmäiseen [[ANTI - Contemporary Art Festival|ANTI-tapahtuma]]an lokakuussa 2002. Teos ei sinänsä pyri olemaan yhteisötaideteos, mutta täyttää kyllä aika hyvin yhteisötaiteen kriteerit. Teos on osa Korpelan ''Kiskot vievät'' -projektia
