Ero sivun ”Mittateoria” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
== Historiaa ==
 
Mittateoria on alunperin kehittynyt ongelmasta määritellä vaikeille joukoille 'koko', jota voisi intuitiivisesti ajatella esimerkiksi pinta-alana/tilavuutena. Mittateoreettisia ajatuksia esiintyi jo antiikin Kreikassa, kun [[Arhimedes]] halusi määrittää tarkkaa arvoa ympyrän pinta-alalle. Hän itseasiassa kehitti alkeellista integrointia muistuttavan [[ekhaustiomenetelmä|ekshaustiomenetelmän]]. Kuitenkin itse ala on 1900-luvun keksintö. Mittateorian pioneereihin kuuluu mm. [[Henri Lebesgue]], [[Georg Cantor]], [[Émile Borel]], [[Constantin Carathéodory]] ja [[Alfred Haar]]. Henri Lebesgue kehitti mm. vallankumouksellisen [[Lebesguen mitta|Lebesguen mitan]] ja -[[Lebesguen mitta|integraalin]], joiden historiasta on enemmän artikkelissa [[Henri Lebesgue]]. Georg Cantor ja Émile Borel määrittelivät myöhemmin [[ulkomitta|mitalliset joukot]] ja [[Borel-joukko|Borel-joukot]]. Constantin Carathéodory kehitti mittateorian yleistä teoriaa määrittelemällä mm. [[ulkomitta|ulkomitan]] ja yleisen [[mitta|mitan]]. Alfred Haar tunnetaan [[Haarin mitta|Haarin mitasta]], jonka avulla voidaan määritellä eräänlainen intuitiivisesti pinta-alan/tilavuuden kaltainen käsite [[lokaalikompakti|lokaalikompakteihin]] [[topologinen ryhmä|topologisiin ryhmiin]].
 
Osoittautuikin, että mittateorian määritelmät sopivat hyvin vastaamaan monimutkaisten ja patalogisten joukkojen geometriaan. Sillä pystyttiin määrittelemään joukoille mm. dimensio, joka kertoo enemmän joukon hienorakenteesta. Tästä enemmän artikkelissa [[Hausdorffin dimensio]]. Itseasiassa vuonna 1919 [[A.S. Besicovitch]] kehitti [[geometrinen mittateoria|geometrisen mittateorian]] vastaamaan joukkojen ja mittojen geometrisiin kysymyksiin.