Ero sivun ”Antti Lizelius” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 9:
Papiksi pääseminen ei ollut talonpoikaissyntyiselle suinkaan helppoa ja varsinkaan ylempiin virkoihin. Lizeliuksen lahjakkuus ja virkavuodet opettajana katsottiin luultavasti eduksi, kun hän sai [[Pöytyä]]n kirkkoherran viran. Merkittävin syy oli kuitenkin hänen avioitumisensa entisen kirkkoherra Saliniuksen tyttären Katarinan kanssa 25.11.1739. Salinius (k. 6.7.1737) oli ollut pitäjässään seurakunnalleen uskollinen ja lempeä pappi, joka ei ollut paennut sota-aikanakaan velvollisuuksiaan. Aivan ilmeisesti pöytyäläiset näkivät mieluusti tulevan kirkkoherran pitävän huolta edeltäjänsä perheestä. Tällainen virkojen konservointi oli yleistä, sillä köyhille pitäjille tuli näin halvimmaksi ratkaista vainajan perheen elatus.
 
Vuodesta 1739 Lizelius hoiti Pöytyän seurakuntaa virkaatekevänä ja 8.7.1741 alkaen vakinaisena kirkkoherrana. Hän ehti paimentaa laumaansa täysipäiväisesti aina vuoteen 1757 asti, jolloin hän joutui hoitamaan virkaatekevänä [[Mynämäki|Mynämäen]] rovastikunnan lääninrovastin[[lääninrovasti]]n virkaa, mihin hänet nimitettiin vakinaiseksi 13.12.1758.
 
Lizeliuksen ura eteni, ja hän muutti Pöytyältä Mynämäelle 1761, kun kuningas oli 19.4.1760 nimittänyt hänet Mynämäen kirkkoherraksi. Lizeliuksen siteet Pöytyään eivät kuitenkaan katkenneet silloinkaan, sillä hän vieraili vanhassa kotiseurakunnassaan useat kerrat lääninrovastin ominaisuudessa pitämässä tarkastuksia.