Ero sivun ”John Bell Hood” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Omq (keskustelu | muokkaukset) p luokitusta |
Omq (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6:
Sisällissodan alettua [[Fort Sumter]]in pommituksella, Hood erosi armeijasta, ja päätti palvella Texasia. Hän liittyi etelävaltioiden armeijaan ratsuväenkapteenina, mutta [[30. syyskuuta]] [[1861]], hänet ylennettiin everstiksi ja 4. Teksasin jalkaväen komentajaksi.
Hoodista tuli prikaatinkomentaja [[20. maaliskuuta]] [[1862]] teksasilaisprikaatiin, joka oli osa konfederaation Potomacin-armeijaa. Hood ylennettiin prikaatinkenraaliksi [[3. maaliskuuta]] 1862. Hän johti Pohjois-Virginian armeijan teksasilaisprikaatia Peninsula-kampanjan aikana, sai mainetta agressiivisena komentajana, innokkaana johtamaan joukkonsa henkilökohtaisesti taistelukentälle. Hänen miehensä kutsuivat kenraalia "vanhaksi puupääksi". Gaines' Millin taistelussa [[27. kesäkuuta]], hän johti prikaatian itse taistelukentällä ja murskasi unionin linjalla, konfederaation parhaana esityksenä Seven Daysin taistelun aikana. Hood oli prikaatinsa ainoa upseeri, joka ei haavoittunut tai kuollut taistelussa. Hood sai tämän jälkeen komentoonsa divisioonan kenraali [[James Longstreet]]in [[Pohjois-Virginia]]n armeijan
Hood menetti toisen kätensä [[Gettysburgin taistelu]]n toisena päivänä Pirunpesäksi kutsutun paikan taistelussa, ja jalkansa [[Chickamauga]]n taistelussa [[1864]]. Samana vuonna hän vammoistaan huolimatta komensi koko etelävaltioiden [[Tennessee]]n armeijaa, ja osallistui mm. [[Nashville]]n ja [[Franklin]]in taisteluihin.
|