Ero sivun ”Natrium-kaliumpumppu” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p huoltoa AWB
Rivi 1:
[[Kuva:Sodium_PumpSodium Pump.svg|thumb|Natrium-kaliumpumppu]]
'''Natrium-kaliumpumppu''' on solukalvon tärkein kalvoproteiini (Hiltunen 2005), se ylläpitää Na<sup>+</sup>-ionien ja K<sup>+</sup>-ionien pitoisuuseroja solukalvon eri puolilla. Solujen homeostaasille on tyypillistä solun sisäinen korkea K<sup>+</sup> -pitoisuus ja alhainen Na<sup>+</sup> -pitoisuus, kun taas solujen ulkopuolella kudosnesteessä tilanne on päinvastainen (Niemi 1984). Kuljetuksen energialähteenä se käyttää ATP:n hydrolyysissä vapautuvaa energiaa. Se kuuluu primaarisiin [[aktiivinen kuljetus|aktiivisiin kuljettajiin]]. Natrium-kaliumpumpun löysi tanskalainen [[Jens Christian Skou]] vuonna 1957. Löydöksen johdosta hän oli yksi kemian Nobel-palkinnon saajista vuonna 1997.
 
== Rakenne ==
 
Natrium-kaliumpumpun olennainen osa on Na<sup>+</sup>-K<sup>+</sup>-ATPaasi, entsyymiproteiini, joka aktivoituu Na<sup>+</sup>- ja K<sup>+</sup>- ionien läsnäollessaläsnä ollessa (Niemi 1984). Entsyymiproteiini rakentuu α- ja β-alayksiköistä. Eläinsolujen natrium-kaliumpumppu kuuluu P-tyypin ATPaaseihin, jotka ovat integraalisia kalvoproteiineja. P-tyyppi-nimi on seurausta siitä, että fosforyloituvan fosfaatin luovuttaja on ATP. Kolmen natrium-ionin siirtyessä ulos solusta kaksi kalium-ionia siirtyy solun sisään. Tästä seuraa varauseron muodostuminen, jonka vuoksi antiportti on elektrogeeninen. (Heino, Vuento 2004)
 
== Toiminta ==