Ero sivun ”Liikkeenjohdon strategia” versioiden välillä

Jos strategia on pitkän aikaa jatkunut lähes samanlaisena ilman suurempia muutoksia, on vaarana '''ajelehtiminen''' ({{K-en|strategic drift}}), jolloin strategia ei enää vastaakaan organisaation positiota, ja kilpailukyky heikkenee. Ajelehtimista seuraa yleensä epävakaa ajanjakso, jolloin strategia muuttuu ilman selkeää suuntaa, jonka jälkeen strategia kehittyy kerralla oleellisesti. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä '''keskeytetty tasapainotila''' ({{K-en|punctuated equilibrium}}).<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Romanelli, Elaine & Tushman, Michael L. | Otsikko = Organizational Transformation as Punctuated Equilibrium: An Empirical Test | Julkaisu = The Academy of Management Journal | Ajankohta = lokak. 1994 | Vuosikerta = 37 | Numero = 5 | Sivut = 1141-11661141–1166 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Academy of Management | Kieli = {{en}} }}</ref>

[[liikkeenjohto|Liikkeenjohdon]] strategiasta alettiin puhumaanpuhua 1960-luvulla mm.muun muassa [[Harvardin yliopisto|Harvardin]] liiketalouden kursseilla, jolloin strategia tarkoitti lähinnä pitkän aikavälin yleissuunnitelmaa, ja sen opetus perustui yritysjohtajien käytännön kokemuksiin. 1970-luvulla yrityssuunnittelun vaikutuksesta strategian koettiin olevan hyvin lähellä operaatioita, ja eri tekniikoiden avulla pyrittiin löytämään mahdollisimman analyyttisesti yrityksen uhkia ja mahdollisuuksia. Tätä näkemystä kritisoitiin laajalti, sillä osa tutkijoista koki, että maailma on liian monimutkainen, jotta sitä voitaisiin analysoida tarkasti, ja että optimaalisten ratkaisujen etsiminen on näin ollen turhaa, kun voitaisiin sen sijaan keskittyä tutkimaan johtamisprosesseja.<ref name="johnson" />