Ero sivun ”Peronismi” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
JannE (keskustelu | muokkaukset)
p Käyttäjän 88.195.106.164 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Smörre tekemään versioon.
KielimiliisiBot (keskustelu | muokkaukset)
p kh+ , typos fixed: mukaanl → mukaan l AWB
Rivi 11:
== Peronismi ideologiana ==
 
Peronismi on erityisesti työväenaate. Perónin omat kannattajat tulivat alemmista yhteiskuntaluokista, kuten köyhistä, työväestöstä ja erityisesti "paidattomista" (''Descamisados''), joiden johtajaksi nousi Juan Perónin vaimo [[Eva Perón|Eva "Evita" Perón]]. Peronismia on vaikea asettaa perinteiselle oikeisto-vasemmisto-akselille. Peronismia edustava Partido Justicialista kuuluu [[Amerikan kristillisdemokraattinen järjestö|Amerikan kristillisdemokraattiseen järjestöön]] (''Organización Demócrata Cristiana de América''), mutta [[2000-luku|2000-luvulla]] se on kulkenut vasemmistolaisempaa linjaa [[Néstor Kirchner]]in ja tämän vaimon Cristina Fernández de Kirchnerin johdolla. Sen sijaan vuosina [[1989]]-[[1999]] peronismia toteutettiin [[Carlos Menem]]in johdolla ajan markkinaliberaalin hengen mukaisesti. Historian aikana peronismia on tuettu vasemmistosta oikeistoon kummankin äärilaidat mukaanlukienmukaan lukien. Onkin puhuttu "peronistisesta vasemmistosta" ja "peronistisesta oikeistosta". Tämän takia sitä onkin verrattu Ranskan [[1950-luku|1950]]-[[1960-luku]]jen [[gaullismi]]in, jonka takana oli oikeisto ja vasemmisto paitsi äärivasemmisto eli kommunistit.
 
Aatehistoriallisti peronismin juuret ajoittuvat 1930-luvulle, jolloin yritettiin kehittää vaihtoehtoisia aatejärjestelmiä epäonnistuneiksi katsotuille liberaalidemokratialle ja kapitalismille. Samoin yritettiin kehittää ei-sosialistinen ideologia, joka kuitenkin ajaisi yhteiskunnan vähäosaisten etuja. Tuon ajan aatteille oli myös yhteistä oman kansan elinvoimaisuuden parantamiseen tähtäävä [[nationalismi]] sekä ajatus voimakkaasta ja vahvasta hallinnosta, joka takaisi rauhan, järjestyksen ja kansakunnan yhtenäisyyden. Tämä suuntaus tunnetaan erityisesti talousajatustensa osalta ''kolmantena tienä'' (''Third Way''), joka ei ole kapitalistinen, muttei myöskään sosialistinen.